Ajatus sukkien tekemisestä vain oikeaa neuloen oli hyvin houkutteleva, kun ensi kerran näin ohjeen Brandalin ja Myhrerin Neulekirjassa. Senhän täytyy olla lähes täydellinen TV-neule! Pieni työ, nopea ja yksinkertainen mallineule. Kirjassa sukat on toteutettu jämälangoista raidalliksi kahdella puikolla, mutta minulla kaapissa lojui sopivasti yksinäinen kerä Ticoa, joka oli ostettu joskus lankalaadun ollessa uusi, ja puikoiksi valitsin kolmosen vahvuiset 80 cm:n pyöröt. Ja sitten telkkarin ääreen neulekirjan kanssa.

Ohjeen idea oli aloittaa takaa keskeltä. Pohkeen levennykset tehtiin lyhennettyjä kerroksia neuloen ja kantapää ensin kaventamalla ja myöhemmin lisäämällä silmukoita. Viimeiseksi neulottiin varvasosa ja sitten ommeltiin kappale sukan muotoon. Sauma jäi siis jalkapohjan alle. Vaikka lanka ja puikot olivat ohuempaa laatua kuin ohjeessa, tuli neulomuksista sukan näköiset ja oikean kokoiset, kun varvasosan neuloi vähän ohjetta pidemmäksi. Sukat eivät ole identtiset, sillä en ottanut lainkaan huomioon värin vaihtumista toisen sukan silmukoita luodessani. Lankaa kului 76 g. Ainaoikean neuleen ansiosta sukat ovat hyvin venyvät ja jos olisin tehnyt isomman koon, olisi yhteen sukkaan mahtunut kaksikin jalkaa. Yösuksiksi nämä on tarkoitettukin -onneksi, sillä saappaissa eivät pysyisi jaloissa.

Sitten rupesinkin ihmettelemään, että miksi ihmeessä sen sauman pitää jäädä jalan alle?! Miksi sitä ei voisi tehdä tuohon jalan päälle? Sillä tavalla se tuntuisi mukavammalta ja sauman voisi vaikka koristella, jos pelkää sen näyttävän liian rumalta. Ja tällä mietinnällähän ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että sauma tuntuisi liikaa kävellessä  , mutta seuraavan kokeilun teen toisin.