Jos ei sade kohta lopu, alkaa talo muistuttaa Vilijonkan asumusta ja minä itse ulkomuodoltani Muumimammaa (no, voi olla, että kuono jää pienemmäksi...). Olen järjestellyt kaappeja ja argeologisissa kaivauksissa on päästy niin pitkälle, että olin valmis luopumaan vaatteista, joista oli tarkoitus tehdä jotain tai jotka ovat tulleet lapsille serkuilta, mutta eivät ole olleet mieluisia. Eilen vietiin kierrätyskeskukseen kaksi jätesäkillistä kenkiä ja vaatteita. Eikä kaikkia kaappeja vielä ole edes käyty läpi. On olemassa kaappijuoppoja, mutta minä olen kyllä kaappijemmaaja, sillä olen saanut sullottua uskomattoman määrän tavaraa pois silmistä. Lisäksi leivoin -ja varsinkin söin- pullaa.

Sitten päätin keitellä lisää lankaa. Se ei ollut erityisen viisas päätös, tai ainakaan sen toteuttamistapa ei ollut viisas.

Rumasta 7-Veljestä -langasta sain aikaiseksi aivan kamalaa läikikästä lankaa. Vau... Ensiksikin vyyhdistä tuli tehtyä liian pieni eli siitä tuli paksu (olisi pitänyt tehdä ainakin kolme vyyhtiä) ja sitten...  siis... sain päähäni kokeilla, että tuleeko viiniköynöksen lehdistä värilientä. No, kun niitä kerran oli... Neste oli häivähdyksen keltaista, ei muuta. Olin jo laittanut vyyhdin kattilaan, kun sain päähäni heittää pari teepussia sinne sekaan. Mutta kun tajusin virheeni, vahinko oli jo tapahtunut ja vyyhdissä oli kaksi läiskää. Teepussit sinne heitin sillä perusteella, että muistelin lukeneeni jostain, että teellä ja kahvilla on aikaisemmin värjätty esimerkiksi pitsejä. Tästä langasta tulee varmaankin äidin katumussukat!

Ja että älyänkö lopettaa typerän kokeilunhaluisen läträämisen? Ehei-alankin tässä keräillä sipulinkuoria talteen seuraavaa keitosta varten. Mieskin totesi pionikeitosta haistaessaan, että äiti leikkii Harry Potteria -ainakin pahanhajuisia keitoksia syntyy.