Kaksi vanhaa tyynyliinaa makaa komerossa illan,

talo hiljaa on ja tuntuu tuoksu kevätillan.

Toinen miettii menneitä ja ympärilleen katsoo.

Toinen mutisee ja muistot nuoruutehen vienee.

'Muistatkos ennen kun tarpeellisia oltiin, välillä narullakin?'

Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:

'Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret meitä käytäkään.*

 

Kaksi vanhaa tyynyliinaa, tyynyliinaa vain ei mitään muuta.

Nainen hakee komerosta- se tuuria on, ei mitään muuta.

Aikoo niistä sovitusmallin tyttärelleen tehdä.

Kangas näyttää sievältä, siitä tytär ehkä tykkää.

'Muistatkos - suosittuja oltiin, hurmaantuivat kukkasiin.'

Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:

'Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret välitä niistäkään.'

 

Kaksi vanhaa tyynyliinaa, topiksi ne vihdoin muuttui.

Työtä tehty on -ja paljon. Niin on: työ on ompelijan tuttu.

Sakset suihki, kone kulki, jotain siitä kyllä syntyi.

Tyttö koitti, päätään puisti: 'Ethän tahdo kuvaa nettiin?

Tämä on aika pieni, etten sanoisi että niukka.

Yöllä voisin käyttää kyllä, topiksi on liian piukka.'

 

Toppi muutti yöasusteisiin ja äiiti yhä miettii:

'Eipä ollut hyvä malli, jotain muuta täytyy keksii.

Ehkäpä jo huomenna on aikaa, ompelulle aikaa.

Kokeiluille aikaa, ideoinnille aikaa,

ja sitten yritän uudestaan.'

                                                      

Malli SK 2/95 muokattuna juuri ennen lehden päätymistä keräykseen keväällä. Toppi edestä vuoritettu ja helmasta mallia pidempi. Takakappale on ehkä 12 cm leveä ja olkaimista on tehty säädettävät. Materiaalina mummon ja papan vanhat tyynyliinat.