Juniori oli löytänyt ihan itse kirjastossa käydessään Jane Bull'n Kierrätä ja askartele -kirjan ja odotti malttamattomana farkkujen jäämistä pieniksi. Lopulta annoin luvan ryhtyä kirjan ohjeiden mukaan toimeen, mutta vaadin tyttöä ompelemaan ompelukoneella, jotta laukusta tulisi myös käytössä kestävä (kirjassa siis ommeltiin käsin). Koristeeksi hän piirsi kukkia, jotka leikattiin silityskalvosta ja äidin tehtävänä oli niiden silittäminen paikalleen. Vielä muutama helmi koruvaijeriin pujotettuna roikkumaan vyötampista ja tytön itsetekemä laukku tuli valmiiksi.
                                 
Kirjassa ohje vei yhden aukeaman ja tyttö ihmetteli, että miten noin lyhyen ohjeen toteutus voikin viedä niin pitkän aikaa . Minä yritin selittää, että laukku on valmistunut todella nopeasti, sillä siihen ei mennyt edes yhtä iltaa.

Taskunsuussa roikkuu memory wireen pujoteltu koru, jonka tyttö halusi tehdä opettajalle lahjaksi, koska opettaja käyttää paljon koruja. Tyttö kävi helmilaatikkoni läpi ja totesi, ettei siellä ole pinkkejä helmiä ja opettaja kun pitäisi juuri pinkistä. Muistelin, että opettaja käyttää pinkin kanssa paljon mustaa ja valkoista, joten lopulta tyydyimme kirkkaisiin kristalleihin ja mustiin, valkoisiin ja hopeanvärisiin lasihelmiin. Ei ehkä ihan tavanomainen ope-lahja, mutta minusta oli kiva, kun tyttö halusi keksiä jotain, mitä voisi tehdä itse (minä hoidin vain vaijerin katkaisun, päiden kääntämisen lenkiksi ja toimin työnjohtajana).