Luulin, että tänne tulisi lähinnä ompelu- ja neulontajuttuja, mutta nyt ei tulekaan mitään muuta kuin koruja. On ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt ommella mitään, mutta tytär tarvitsi opastusta ensimmäisten itse tehtyjen korvakorujen tekoon ja samalla tuli sitten kuvattua aiemmin tänä syksynä tehtyjä juttuja. On lohdullista, kun on joku muukin, joka yrittää kuvata meidän lähinnä maisemakäyttöön aikanaan ostetulla kameralla koruja. Vahinko vain, että kuvien laatu ei tunnu siitä paranevan, vaikka kuvaamme kuinka monta kertaa tahansa olosuhteita ja asetuksia muuttaen. Sellaiseen yllätykseen olemme törmänneet, että vaikka paristot on vaihdettu juuri, kamera jaksaa tarkentaa virran päälle laittamisen jälkeen vain ensimmäisen kuvan. Sen jälkeen kaikki ovat sumeita.

921039.jpg921041.jpg

Aikaisemman akryylihelminauhan pariksi tehdyt korvakorut ja samassa kirjekuoressa lähtevät siskontytölle numero 3 pienet sydänkorvakorut.

921043.jpg921045.jpg

Nato (miehen sisko) toi minulle aikanaan lahjaksi saamansa korun, joka piti rakentaa uudestaan. Pois piti ottaa neljä 3cm pituista kalkkiturkoosia ja korvata ne pienemmillä lasihelmillä. Hirveitä murikoita! Pyörivät pitkään laatikossa, kunnes keksin käyttää yhtä riipuskokeiluun. Ihan käyttökelpoinen kokeilu, jos pitää hopeaväristä.

Vieressä on krysokolla, johon ensimmäistä kertaa raaskin käyttää kultaduoleelankaa ripustukseen. Vähän hirvitti, sillä tuo kalkkiturkoosi oli ensimmäinen kerta tällaista kokeilua ja sitten heti kultadupleeta vääntämään. Onneksi tuo reikä oli poikittain kiven yläosasta läpi, niin tuo oli helppoa (tai sitten se oli kuuluisaa ensikertalaisen tuuria). Itse kivi on 18 mm pitkä ja aika ohut, joten se oli minun mieleeni. Noista isommista kivenkappaleista tulee aina mieleen, että se saattaa iskeä hampaisiin, kun juoksee portaita ylös tai alas... mikähän trauma minulla on?