Kudontaan ei viime aikoina ole ollut aikaa. Anopin, naton ja minun yhteiset kangaspuut asustavat anoppilassa, mutta siellä käydessä on ollut kiva puuhata jotain muuta. Kangaspuissa on siis odottanut 80 cm leveän räsymaton loimen loppu - ja itse asiassa odottaa yhä.

Ylimääräistä loimeahan ei olisi, jos olisi pitäytynyt aikoinaan alkuperäisessä suunnitelmassa ja olisimme kutoneet juuri sen mittaisia mattoja kuin suunnittelimmekin. Nyt jäi sellainen hölmö metrin ylimääräinen pätkä, joka on tainnut olla odottamassa siellä viime keväästä asti. Joskus kesälomalla sain idean, että pitäisi kokeilla kuteen tekemistä itse vanhoista vaatteista. Kävin läpi koko perheen T-paidat, leikkelin vanhat kuteiksi ja ompelin niitä koneella yhteen (tytärkin auttoi siinä välillä). Värien sommittelu yhteen oli hauskaa, mutta ompelu! Se oli suorastaan tappavan tylsää, mutta sitähän en vielä urakkaa aloittaessani tiennyt. Syksyllä aloitin kutomaan ja totesin samana päivänä, ettei kude riitä kovin pitkään mattoon. Lisää T-paitoja palasiksi? E-hei, meillä ei enää ollut vanhoja T-paitoja ja innostus niiden ompeluun yhtenäiseksi kuteeksi oli poissa. Kaikkia ei oltu edes ommeltu kovin siististi, öhöm. Matosta tuli noin 50 cm pitkä, yli 1 cm paksu ja suorastaan keväinen. Sidos on palttina, mutta yhden langan sijasta nousee/laskee aina kaksi vierekkäistä loimilankaa. En tiedä, onko sillä polkimien sidonnalla joku eri nimi, mutta niin syntyy paksumpaa mattoa.

1017527.jpg

Käyttökohteita ei taida olla kovin monta: joko koira saa anoppilassa alleen ihan oman pikkumaton, johon voi jättää kuraisia tassunjälkiä tai vessaan saa hätätilavaramaton ('Kyllä mä yllän ilman jakkaraa...!') Paras puoli matossa taitaa olla se, että se mahtuu vaivatta pesukoneeseen. Ja vieläkin jäi sitä loimea jäljelle, taidan tehdä toisenkin tällaisen. Mutta vain, jos jossain nyssäkässä on vielä ihan valmista kudetta. Tuota T-paitakudetta on jäljellä vain pari 'tummat värit' -kerää ja lisää en ryhdy tekemään. Ovat ne vaan entisaikaan ollet aika sissejä!