Olemme joka vuosi miehen kanssa antaneet toisillemme joululahjat. Tänäkin vuonna näin oli tarkoitus tehdä. Ennen joulua totesimme toisillemme, ettei kirjaa kannata ostaa, koska edellinenkin on vielä lukematta tai joku muu on jo antamassa sen ja sen kirjan lahjaksi. Sitten mies näki kaupassa kivan sortsipyjaman, mutta kaikki muutkin hänen kokoisensa miehet olivat halunneet sen, joten se siitä.

Sitten keksimme, että sieltä lomamatkalta voisi ostaa jotain kivaa. Erään näyteikkunan luona mies kysyi, haluaisinko tuollaisen helminauhan. Ei, en halunnut, osterit saavat minun puolestani kasvaa ilman siirtokudosta, jonka hylkimisreaktiona helmen muodostus alkaa. Minä en puolestani löytänyt mitään, mitä olisin voinut oikeasti kuvitella mieheni haluavan. Sovimme, että molemmat saavat ostaa jotain itselleen lahjaksi.

Hihii, Suomeen paluun jälkeen odottelin nettihelmikauppojen avautumista! Tahdoin labradoriitteja, enkä olisi raaskinut niitä itselleni ostaa, mutta kun nyt sai huijata itseään ajattelemalla, että ne ovat miehen lahja minulle. Eilen tilaus HelmiQlta saapui ja illalla yhdistin tulleet 3,5 mm pikkuhelmet aiemmin Luxonialta tilattuihin, jotka olivat jääneet kummitädille tehdystä lahjasta. Lukko on kultadupleeta, samoin korvakorujen koukut. Tämä on ehdottomasti kallein itselleni tekemä korusetti, mutta -aah- kylläpä tuli mieleinen!

1201048.jpg1205472.jpg

Että mitäkö mies osti? No, digivideokameran... Maksoi vähän enemmän kuin korusettini, mutta siitä on ollut perheelle paljon enemmän iloa: lapsista taitaa kasvaa uusia Kummeli-sarjan tekijöitä heidän kuvaamistaan jutuista päätellen!

Muokkaus (12.1.08): Parempi kuva korusta otettu kameran paristojen vaihdon jälkeen. Tarkemmin ajatellen olisin tarvinnut digikuvausoppaan -tai ei, paremminkin kädestä pitäen tapahtuvaa kuvauksen opetusta.