Kääntölapasten ollessa vielä tekeillä 9-vuotias Poika ilmoitti, että hänkin haluaa lapaset. 'Tee samanlaiset mutta mustat', hän ehdotti. Selitin, että kääntölapasten idea on kääntöpuolella peilikuvana näkyvä kuvio, joten ihan mustia lapasia sillä tekniikalla ei äidin kannata ruveta tekemään. 'No ihan sama, kunhan niissä ei ole kuvioita', poika totesi. Langastakin päästiin neuvottelusopuun: mustaa lankaa löytyi lankalaatikosta vain vähän, joten sain luvan tehdä varret tummanharmaasta.

Katselimme perheen kanssa yhdessä televisiota ja minä neuloin. Poika sovitti lapasta resorin valmistuttua ja minä jatkoin neulomista. Siirtäessäni silmukoita langalle odottamaan peukalon tekoa älysin, etten ollutkaan vaihtanut lankaa, vaan jatkoin yhä tummanharmaalla: viisuehdokkaiden kommentointi oli vienyt huomion muualle. Mutta Poika ei välittänyt. 'Käy ihan hyvin. Etkä rupee purkamaan!', hän sanoi. Niinpä äiti sitten jatkoi ja tänään Poika halusi lähteä kouluun kädessään tavallistakin tavallisemman näköiset yksiväriset lapaset.

1367615.jpg

Jospa nyt sitten keskittyisi haarukkapitsiin, joka jäi kesken lapasten takia. Paitsi että oikeastaan Pikkuneiti 4-v. tarvitsisi kaulahuivin ja kevätpipon... Mutta kyllä kahden keskeneräisen työn kanssa pärjää vielä ihan hyvin, seuraavaksi vain tekisi mieli saada se harukkapitsinen kaulahuivi valmiiksi. Tekniikan perusteet käytiin kansalaisopiston kurssilla läpi ja vaikka se ei kovin hankalalta vaikuttanutkaan, voin kuvitella, että se katoaa mielestä helposti, jos sitä ei käytä.