Nelivuotiaan kanssa oli puhetta, että aiemmin valmistuneen kaulahuivin kaveriksi pitää saada pipo. Mutta hänen mielestään pipossa pitäisi olla 'sellainen' ja sanaa selitettiin huitomalla kovasti molemmilla käsillä pään ympärillä. 'Ai siis lieri? Tarkoitatko sä hattua?' Haltioitunut vastaus oli myöntävä, joten äiti ei etsinytkään puikkoja , vaan virkkuukoukun.

Ensimmäinen viritelmä piti purkaa, koska se oli liian pieni. En ole koskaan ennen virkannut hattua, joten arvelin joutuvani purkamaan vielä ainakin toisen kerran. Mutta toisella yrittämällä siitä tuli tytölle sopiva ja nyt hän odottaa kesää, että olisi riittävän lämmin hatun käyttämiseksi... Äiti kun erehtyi sanomaan, että vielä on liian kylmä.

Aikamoinen röyhelöviritelmä! Nyt tiedän, mistä saan rekvisiittaa, jos joskus täytyy esittää kukkahattutätiä.