Kesällä käydään usein uimassa mummolassa, josta rantaan on matkaa ehkä 250 metriä. Kuljetaan mökkitietä metsän läpi ja polkua pitkin rantaan. Matkalla on erittäin todennäköistä kohdata hyttysiä ja mäkäräisiä. Rannan ainut rakennelma on laituri, joten uimapuku on usein laitettu päälle jo mummolassa ja päälle on laitettu vaatteet. Pois tullessa lapset eivät aina jaksa ottaa uima-asua pois, vaan lähtevät pyyhe pälälä sääriä läiskien talolle ja vaatteet kainalossa.

Tein 12- vuotiaalle pitkän hameen. Yllä oleva hame on pituudeltaan 95 cm ja siinä on takana vetoketju ja hakanen. Kokeilin ensimmäistä kertaa jonkinlaisen kellohameen tekemistä ohjeellla 'vyötärönympärys+ 3cm jaettuna piillä'. Saatu luku on vyötärönympäryksen säde ja sen avulla piirretään harppia käyttäen ympyrän sektori, josta sadaan kaava sopivan vyötärön tekemiseen. Helmaa piirtäessä pitää ottaa huomioon vyötärön kaarevuus ja siksi muuten päärmääminen oli aika ikävää.

Koska kangasta vielä jäi, tein siitä toisen, kapeamman hameen 4-vuotiaalle samaan tarkoitukseen. Siinäkin on vetoketju ja hakanen, mutta se osoittautui virheeksi: neiti ei -ainakaan vielä- osaa käyttää hakasta, joten ehkä hänelle täytyy tehdä pitkä kuminauhavyötäröinen hame. Tämä versio tuntui ainakin saavan tytön tanssahtelemaan.

Kankaan alkuperästä ei ole muistikuvaa. Eikä ostovuodesta. Toisilla on läjäpäin lankoja, minulla kankaita. Epämääräisiä pieniä ja vähän suurempia kankaanpaloja. Ihastun yleensä ensin kankaaseen ja vasta myöhemmin alan miettiä, mitä tuostakin metrin palasta saisi aikaiseksi. Toki ostan välillä kankaita ihan tarpeeseen ja suunnitellusti, mutta harvemmin niin. Ja nykyään muistan aina kotona mainita, jos olen onnistunut käymään penkomassa Eurokankaan koreja, enkä ole löytänyt kerrassaan mitään ostettavaa. Siis tämähän ei tarkoita, etten olisi nähnyt mitään mieleistä, mutta yritän estää kankaita valtaamasta kaikkia käytettävissä olevia komero- ja hyllytiloja. Kankaita on jo pelottavan monessa hyllyssä