Kaappien siivouksessa on päästy siihen vaiheeseen, että alan järjestää kankaita, lankoja yms. sisältäviä hyllyjä. Sieltä osuikin käteen melkein heti viimekesän kesäneule -viimeistelemättömänä. Siis ei muuta kuin irvistellen viimeistelemään. Paidan kappaleet valmistuivat syksyllä sellaiseen aikaan, ettei sen viimeistelyyn ollut kiinnostusta, varsinkin kun huomasin, että kaula-aukko on sen kokoinen, että minun pitäisi joko kasvattaa bodarin hartiat tai perustaa yksityinen strippariyritys.

Koska kumpikaan edellämainituista vaihtoehdoista ei tuntunut hyvältä idealta, päätin yrittää keksiä vielä kolmannen vaihtoehdon ja tartuin virkkuukoukkuun: pitkiä pylväitä pareittain yhteen virkattuna ja välissä aina kaksi ketjusilmukkaa. Paidan ulkonäön vuoksi sama temppu tehtiin helmaan ja hihansuihin. Nyt paita pysyy suunnilleen siinä missä pitääkin, eikä ainakaan valahda kyynärpäihin asti. Sekä yleisen viihtyvyyden että oman mielenrauhani vuoksi taidan kuitenkin käyttää alla toppia.

Puseron lanka oli silkkisekoitelöytö kirpputorilta. Viiden euron panostuksella lankoihin tuli sittenkin käyttökelpoinen paita. En tiedä, missä lanka oli säilytetty tai johtuiko se langasta itsestään, mutta se pölisi neuloessa. Välillä langassa oli myös jotain 'korrenpätkiä', jotka pistelivät sovittaessa, mutta ilmeisesti pesussa lähtivät pois tai ainakin pehmenivät huomattavasti. Säilytin langan vyötteenkin, mutta se on niin hyvässä tallessa, etten sitä tänään löytänyt. Alkuperäinen neulepaidan malli on ollut jossain Moda-lehdessä, mutta se on tainnut jo joutaa pois kaapista.