Samaan aikaan, kun muut etsivät uusia sukkaohjeita, minä lähden typerästi hymyillen koiran kanssa metsään keräämään seitikkejä. Tällä kertaa en ole löytänyt perheelle uutta reseptiä, enkä ole päättänyt antaa koiran tuta, millaista on olla ulkona, kun toinen pysähtyy aina muutaman metrin välein löydettyään maasta jotain mahdottoman kiinnostavaa, jota pitää tarkastella lähemmin. Tarkemmin ajateltuna jälkimmäinen vaihtoehto olisi jossain vaiheessa saattanut hyvinkin tulla mieleen, mutta nyt on kyse ihan muusta.

Esikoinen halusi villasukat. Langoistani löytyi yksi 100 g kerä, jonka väri oli mieluisa. 'Eikä sitten mitään raitoja tai pitsejä', hän valisti. 'Ihan yksiväriset vaan.' Koska lankaa oli vähän ja vyötteessä oli hinta markkoina, totesin sukkiin tulevan sitten aika lyhyet varret, sillä saman väristä lankaa ei kyllä mistään löydy. Minulla ei ollut aavistustakaan, minkä verran vartta voisin tehdä, joten tein sitä todella vähän eli noin 5 cm. Ja kun ensimmäinen sukka alkoi näyttää sukalta, tytär huomasi varsien olevan todella lyhyet.

               

Mikä sitten hymyilyttää? No, minä en varsinaisesti ole ollut mikään sukkien neuloja! Aiemmin sukkia tuli lähes hormeista ja ikkunoista, kun oma äiti ja anoppi neuloivat meille sukkia tasaiseen tahtiin. Opettelin sukan tekemisen vasta pari vuotta sitten uudelleen, kun tarve niin vaati ja nyt olen huomannut, etten tarvitse sitä kaksinkertaisen kantapään ohjetta enää lainkaan. Nyt kun vielä joku kertoo minulle, onnistuuko sukan varren jatkaminen tuosta noin vain ylöspäin... Pääsen sitten päättämään, yritänkö varren pidennystä vai lähdenkö tytön kanssa lankakauppaan ja pidän nämä pikkusukat itse.

Ja ne seitikit ovat tietysti lankojen värjäystä varten. On jännä juttu, miten jotkin asiat ovat kiinnostaneet pitkään -tässä tapauksessa 1990-luvun alkupuolelta lähtien- mutta sitten koskaan ei oikein saa aikaiseksi kokeilla ihan oikeasti. Nyt on hankittu puretteet ja tarkempi keittiövaaka sekä luettu huolella paria kirjaa, joten ehkä se nyt tänä syksynä tulee sitten kokeiltua.

Sitten on niitä asioita, jotka eivät kiinnosta tippaakaan. Itselleni sellainen on ristipistojen tekeminen. Sanoin joskus nuorempana, että valkotakkiset miehet saa sitten kutsua hakemaan, jos vapaaehtoisesti ristipistoja teen. Kirjonta on ihan kivaa, mutta olen ilmiselvästi ristipistorajoitteinen.