En ole ehtinyt juuri blogia päivittelemään -ja siksi hämmästys olikin suuri, kun aloin selailla Blogilistaa ja sieltä huomasin oman blogini tänä iltana päivittyneen omia aikojaan.

?????!

No, kävin ainakin vaihtamassa kaikki mahdolliset salasanat ja tunnukset. En tiedä, onko Blogilistalla jotain ongelmia, mutta Vuodatuksen ei ainakaan pitäisi kuulua niihin palvelimiin, joihin oli murtauduttu. Ja toinen juttu sitten on, mitä kivaa on blogeihin murtautumisessa? Jos kyse on linkin kaltaisesta lääkkeiden mainostuksesta, mitähän lääkettä tähänkin blogiin kannattaisi liittää? Päivitystahti on ainakin ollut niin verkkainen, että rauhottavia tuskin kaivataan ja potenssilääkkeen uskottavuuden luulisi vain kärsivän. Viime aikoina tosin perheessä on kierrätetty mahatautia niin pontevasti, että ripulilääkkeet olisivat voineet hyvinkin sopia tähän yhteyteen! 

Mokat -osastoon ei ole tullut viime aikoina mitään lisättyä, mutta kun nyt kerran aloin tätä blogia päivittämään, niin kerrotaan tämäkin tarina.

Itsenäisyyspäivänä kävimme anopin luona ja jossain vaiheessa hän kertoi odottavansa ritarinkukan eli amarylliksen kukkivan jouluksi. Sanoin kokonaan unohtaneeni omani ja totesin, että ne nyt eivät ainakaan jouluksi kuki. Palasimme kotiin ja aloin etsiä kahta amaryllisruukkuani miettien kuumeisesti, että minnehän ne tuli silloin syksyllä laitettua, kun ne on tuotu ulkoa sisään. Etsin niitä jopa viileäkaapista, sillä muistin yhden tuttavan järjestäneen sillä tavoin sopivan viileän kauden omalle kukalleen. Lopulta oli pakko myöntää, että ne ovat kateissa. Muutaman tunnin ja muun puuhastelun jälkeen totesin, että ainoa paikka, josta en ole vielä katsonut, on pihalla omenapuun alla. Hämärässä kurkistelin ikkunasta, enkä nähnyt puun alla mitään ruukkua muistuttavaa. Otin taskulampun ja kömmin puun luo -ja siellä ne olivat. Kaksi ruukkua jäätyneinä maahan kiinni,  peittonaan ruskeita lehtiä.

Että sellainen viherpeukalo! Sisko kysyi tänään, haluanko joulukukaksi hyasinttiasetelman vai amarylliksen. Valinta ei ollut vaikea.