Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja minun mieheni ei saa villasukkia jouluksi. Ontuva rinnastus, mutta en ole mikään himoneuloja. Yleensä teen vain jotain sellaisia neulomuksia, jotka onnistuvat televisota katsellessa -ja minun tapauksessani se tarkoittaa, että silmukoita ei kovin paljon laskeskella. Siksi tilasin syksyllä Tinttamarellilta Fortissima Socka -lankaa (Väri Mexiko, 60% villaa ja 40% propyleeniä, joka siirtää kosteuden seuraavaan kerrokseen) ja ajattelin 'kutaista' sukat jouluksi.

Kaikkea muuta tekemistä oli niin paljon, että kysäisin mieheltä, pahastuisiko hän kovinkin paljon, jos sukat tulisivat joulun jälkeen ja niinpä ne valmistuivat vasta nyt.
  
Mies ei ole mikään varsinainen isojalka, mutta noin 400m lankaa sisältävän kerän riittäminen 43 numeron sukkiin epäilytti. Neuloin 3mm:n puikoilla ja 64:llä silmukalla lyhytvartiset sukat ja siksi lankaa jäi 25 g jäljelle. Sukista tuli muuten oikein hyvät, mutta kärjistä tuli erilaiset, vaikka kuinka aloitin kavennukset (ainakin omasta mielestäni) samasta kohtaa. Minä kun jo ehdin onnitella itseäni siitä, että sukkien aloitus osui niin hyvin samaan langankohtaan! Todennäköisesti toisessa sukankärjessä näkyvä vaaleansininen pilkahdus ei häiritse ketään muuta kuin minua, joten olkoon.

Joulun mentyä pitäisi tehdä muutakin: marraskuussa aloitin itselleni pipon, jonka joustinneuletta tehdään 2mm:n puikoilla. Se ei ole juuri edennyt, sillä äkkiseltään niin ohuiden puikkojen käyttö ei luonnistu televisiota katsellessa, kun lähes jokainen silmukka pitää erikseen kiristää. Pipon valmistumiseen on kaksi vaihtoehtoa: joko pitää katsoa enemmän televisiota tai sitten keskittyä neulomiseen ihan oikeasti.