Viisivuotias näytti minulle punaista sydäntä joulun jälkeen ja pyysi minua tekemään siitä korun itselleen. 'Voi kuule, kun tuo on joulukuusen koriste! Oletko nyt ihan varma?' Kyllä hän oli erittäin varma. Lupasin tehdä siitä joskus korun. Sydän siirrettiin pöydälle, josta äiti sen vaivihkaa siirsi lastenhuoneeseen lelujen sekaan. Salaperäisesti se palasi pöydälle ainakin kahdesti, kunnes neiti marssi luokseni sydän kämmenellä ja kysyi 'Äiti, miks sä et ole vieläkään tehnyt tästä korua mulle?'

Pikkuneidillä on ihan riittävästi koruja ja ajatus kuluneesta joulukuusenkoristeesta riipuksena ei ollut niitä inspiroivimpia ajatuksia, mutta niinpä sitten etsin akryylihelmiä sydämen kaveriksi.

Sitähän sanotaan, että joku on kuin joulukuusi ja meillä on nyt tyttö kulkenut joulukuusenkoriste kaulassa jo pari päivää. Onneksi tuo sydän on vain 2-3 cm korkea. Sellaisen 8c m halkaisijaltaan olevan pallon olisin varmaan 'hukannut'!