Haarukkapitsisen huivin teko oli mielessä pitkään. Viime talvena opettelin sitä vähäsen kansalaisopiston kurssilla ja sieltä sain mukaani ohjeen, joka ilmeisesti on 2006 vuoden Novitasta. Minulla on siis vain kopio ohjeesta, joten jos joku osaa kertoa, mistä lehdestä tämä alunperin on, niin kiitos jo etukäteen!

Mallin on suunnitellut Elle Niemi ja se on alunperin tarkoitettu Wool-langalle. Koska epäilin sekä a) taitojani että b) kärsivällisyyttäni, päätin kokeilla huivin tekemistä vintiltä löytyneellä ohuella valkoisella keinokuitulangalla ja 2 1/2 koukulla. Arvelin, etten tarvitse ohjeenmukaista 190 cm pitkää huivia ja vähensin ohjeen kuviomäärää kymmenellä. Jälkeenpäin ajatellen se oli viisasta, sillä lattialla 160 cm huivi venähti 190-senttiseksi ylös nostettuna.

Ajatus useiden satojen lenkkien virkkaamisesta yhtä kaitaletta kohti ei tuntunut pahalta, mutta ajatus niiden lenkkien laskemisesta sattui! Virkkasin siis yhden haarukallisen lenkkejä ja niputin ne hakaneuloilla 21:n lenkin nippuihin. Yhteen kaitaleeseen meni 11+21x21+11 lenkkiä ja aikamoinen määrä hakaneuloja.

    

    

Hakaneulojen määrä oli helpompi laskea kuin yksittäiset lenkit ja sitten niput pysyivät siististi paketissa hiuslenkillä. Tykkään ehdottomasti tuollaisesta pitkästä pitsihaarukasta, sillä siihen sai mahtumaan ainakin pari sataa lenkkiä kerralla.

   

Lenkkien yhdisteleminen oli myös helpompaa näin, koska virkattu kaitale pysyi lenkkeineen aika hyvin järjestyksessä. Tein viisi kaitaletta, jotka yhdistin ohjeen mukaan, mutta reunuskaitaleen jätin pois.

       

Huivista tuli hieno -anteeksi tämä löyhkä, omakehu haisee aina. Nyt vain harmittaa, että tein sen vitivalkoisesta langasta, jota ei voi edes värjätä. Noh, täytyy tehdä toinen huivi...