Sisko löysi viime keväänä kivan sifonginpalasen ja puhe oli, että tekisin siitä joskus jotain. Ymph, tuo sifongin -tai muidenkaan ohuiden kankaiden- ompelu ei ole vahvin lajini, joten tarkastelin vastustajaani aika pitkään ennen taistelun aloittamista.

Vaikeaa sanoa, kumpi voitti. Vaate siitä syntyi, mutta toivottavasti siskolla on tarvetta hämärässä tai pimeässä käytettävälle vaatekappaleelle! Ompeleiden suoruus ei oikein vastaa haaveitani, vaikka väkersin ompelukoneen kanssa aika pitkään löytääkseni parhaan säätöjen, langan ja neulan yhdistelmän. 

                           

Malli oli alunperin pitsijakku (SK 6-7, 2008), josta lyhensin hihat ja jätin solmiamisnauhat takaa ja edestä pois, koska kangas ei riittänyt. Edessä on nauhojen tilalla pienenpieni neppari. Ei ehkä käyttökelpoisin vaate näillä keleillä ja onnistumisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Muut yrittävät aina lohduttaa, ettei kukaan muu katso tekemiäni vaatteita yhtä läheltä kuin minä, mikä varmaan pitää paikkaansa.  En vain pärjää noiden ohuiden kankaiden kanssa ja siksi välttelen niiden ompelemista. Ja koska ompelen niitä niin vähän, en koskaan saa riittävästi harjoitusta. Heh!