Minähän en siis pidä helmien hohteesta, en. Tai ainakaan en pitänyt. Ties mikä kriisi tässä nyt on sitten iskemässä, kun huomasin ihastelevani helmiäishohtoisia lasihelmiä ja tilasin niitä Helmiqlta tarkoituksena tehdä itselle sellainen käyttömahdollisuuksiltaan monipuolinen koru.

              1241682207_img-d41d8cd98f00b204e9800998e   

Lasihelmiä kermanvaaleina, kullanvärisinä ja kultahiekan sävyisinä, koot 8 ja 6 mm. Lukko  on kultadupleeta. Menee kaulaan kaksinkertaisena.

1241682216_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1241682225_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Voi käyttää myös pitkänä helminauhana puseron päällä ja ranteessa nelinkerroin. Tämä on mielestäni hyvin, hyvin tätimäinen koru! Voi johtua siitä, että minulle tulee helmien hohteesta aina mieleen paitsi tekohampaat (älkää kysykö, miksi!), myös Agatha Christien romaanit ja heinäseipään joustavuuskyky. Romaanit on luettu, hampaat ovat omat ja maailmassa on vielä muitakin tapoja tehdä asioita kuin omani, mutta nyt kun tätä kirjoitan, mietin opinko sittenkään käyttämään koko korua. Ei ole ollut tapana hohtaa Kieli ulkona!