Miehen työpaikan varaston siivouksessa vuosi sitten heitettiin pois vanhaa tavaraa. Roskalavalle oli menossa myös karkeatekoinen pöytä, jonka mies pelasti minulle kasvipöydäksi terassille. Pöytä palveli tehtävässään hyvin, mutta talveksi sille ei ollut muuta paikkaa ja kevään tullen se näyttikin ihan siltä kuin olisi ollut talven ulkona.

                         1242757383_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viime kesä oli niin viileä ja sateinen, että onnistuin kasvattamaan talon seinustalla tomaatteja viherkasveina ja siksi päätin muuttaa pöydän tätä kesää varten sopivaksi taimille ja muutamalle ruukkuvihannekselle.  Kasvihuonettahan meillä ei ole, eikä sellaista pihaan nykyjärjestelyillä mahdu (valitettavasti). Aluksi kävin tutkimassa autotallin ja löysin katonrajasta kattotuolien päältä vanhoja listanpätkiä. Niitä oli valkoisena ja puunvärisenä , leveämpänä ja kapeampana ja tietysti aivan eri mittaisina. Etsin vielä sahan, vasaran ja nauloja. Osa listoista oli vain noin sentin paksuisia, joten niitä varten piti löytää pieniä nauloja. Kaikkein parhaita olivat sellaiset pikkunaulat, joita on joskus tullut jonkun kirjahyllyn takalevyn kiinnitystä varten. Niitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja yksi lista halkesi, kun koitin varovasti naputtaa dyckert-naulaa listasta läpi. Hioin hiekkapaperilla kaikki pinnat ja vetelin vihreää terassinaitamaalia hyllyn pintaan. Samalla maalasin epähuomiossa myös vanhan takin hihan.

Maalin kuivumisen aikana etsin sinkilänaulaimen, mutta se ei toiminut. Etsin toisen, mutta sekään ei toiminut. Miehen tultua töistä ei auttanut muu kuin mennä kyselemään apua. Hän sanoi molempien  'jättiläisnitojien' olevan rikki ja mietti ääneen, pitäisikö ostaa uusi.

Seuraavalla kauppareissulla sinkilänaulain unohtui ja hylly jäi odottamaan sopivampaa aikaa. Minä pengoin aina välillä muistaessani laatikoita etsien jostain jotain sopivaa kasvihuonekalvon kiinnitykseen sopivaa, mutta en keksinyt mitään. Harmitti, kun lupaavasti toteutumaan lähtenyt idea lässähti täysin, enkä itsekään muistanut sitä pahuksen naulainta kaupassa käydessäni. Onneksi mies viikonloppuna päätti tutkia naulaita vähän tarkemmin ja onnistui virittelemään sen ampumaan aina muutaman niitin kerrallaan ennenkuin sitä piti taas rassata. Olin ollut sisällä ja ulos tullessani hämmästys oli suuri, kun hyllyn päälle oli ilmestynyt muovia. 

             1242757342_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ei maailman suurin, eikä upein, mutta oma ja kohtuullisen käyttökelpoinen. Taimet olivat jo parina päivänä ulkona auringonpaisteessa, eikä lämpötila noussut liian korkealle: kiinni nidottu muovi yltää suunnilleen vain alemmman hyllyn tasolle. Eihän tuo pelasta kylmältä kesältä, mutta tätäkin ideaa pitää kokeilla. Mies katseli hyllyä ylhäältä alas ja sanoi miettiväisenä: 'Mitenkähän mahtaa käydä ensimmäisen ukkospuuskan aikana?' Tyhjillään ja vain pieniä taimia sisältäessään hylly on aika kevyt, joten jos näät taivaalla ison vihreän laatikkomallisen leijan, voit päätellä, ettei meillä saada runsasta tomaattisatoa tänäkään vuonna.