Kesäloman kunniaksi keräsin koiranputken lehtiä vähän yli kilon ja keitin niistä väriliemen. Olin löytänyt kirjastosta 1977 julkaistun Terttu Hassin kirjan 'Luonnonväreillä värjääminen', jonka kaikki tiedot eivät tietenkään ole ajantasaisia, mutta kaikkea kivaa sieltä löytyi näin kesää ajatellen.

Anoppilassa koiranputket ovat uusiutuva luonnonvara ja niitä riittäisi vielä useampaankin värjäykseen, mutta 5l:n kattilani on armottoman pieni kasvien keittelyyn! Pakkasin ensin kattilan täyteen koiranputkia ja kaadoin sekaan litran vettä. Kun lehdet kiehuessaan olivat painuneet kasaan, lisäsin vähän lehtiä ja vettä ja tätä toistin niin kauan, että koko lehtimäärä oli kattilassa. Aloitin kiehumisajan laskemisen vasta siitä, kun kaikki lehdet olivat kattilassa. Syntynyttä lientähän oli sitten vähän, mutta alunan ja viinikiven lisäyksen jälkeen lisäsin myös vettä, ja sain samalla sopivan lämpöisen liemen valkoisten Nalle-lankojen värjäykseen.

                   1244816750_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koiranputkella värjätyt langat oikealla. Luulin langasta tulevan jotain aivan hennon kellanvihreää, joten tuo 150 g kylmän keltaista lankaa oli positiivinen yllätys.

Vasemmalla puolella olevat vyyhdit oli aluksi värjätty paleltuneilla viinirypäleillä ja saatu aikaikseksi lilaa lankaa, jonka värinkesto oli onneton. Niitä on säilytetty kaapissa odottamassa erilaisia kokeiluja. No, anopin pihapiirissä kasvaa myös lupiinia, josta hän ei pidä ja niinpä minä tein hyvän työn ja keräsin 700 g lupiinin lehtiä. Kitkeminen siten, että ensin nyhtää varren ja sitten nyppii siitä lehdet pussiin, tuntui kyllä oudolta... Puretukseen on käytetty rautavihtrilliä ja lopputulos on vihertävänharmaa. Väri ei ole parempi kuin se lila, mutta jospa se pysyisi paremmin.

Molemmista langoista on ulos viety valonkestotestauspätkät. Katsotaan sitten viikon päästä miltä ne näyttävät.