Kaksi kolmen ja puolen tunnin kurssikertaa on takana ja yksi vielä edessä. En olisi uskonut, että ketjun tekeminen voi olla niin helppoa! Niin, siis tietysti helppojen ketjujen teko on helppoa, mutta kun spiraali muistutti aivan spiraalia, sahatessa katkesi vain yksi terä, eikä sormiinkaan tullut sahattua. Vau, ylitin odotukseni! En ole mitään monimutkaista vielä yrittänytkään, vaan ensimmäisenä iltana tein 1mm:n langasta muinaisketjun ranteeseen ja toisena iltana samanlaisesta langasta mattoketjun ranteeseen. Toisena iltana jäi jo aikaa jonottamiseen kaikessa rauhassa ja seuraavien rinkuloiden sahailuun.

              

Muinaiskejtju päätynee pukinkonttiin, mattoketjua käytin jo tänään töissä. Olen noista ylpeä: ihan ne ovat ketjun näköisiä.

Ja kyllä, tähänkin hommaan voisi jäädä pahasti koukkuun -tai paremminkin pihteihin.