Muistitikkujen erottaminen toisistaan oli hankalaa, kunnes tein niille omat 'perät' (vrt. avaimenperä).  Pitkät nauhat eivät ole oikein käytännöllisiä, joten päädyin lyhyempiin versioihin.

                           

Kaksi keskimmäistä spiraalinyöriperää ovat olleet käytössä jo ainakin vuoden ja ovat palvelleet erinomaisesti. Jaoin tuollaisia tikunperiä työkavereille joskus toissavuonna ja nekin ovat kestäneet käyttöä yllättävän hyvin. Vasemmalla on pieni 'töpöperä' puuvillanyöristä ja erikokoisista helmistä ja oikealla palloketjuun pujotettuna eräästä korusta purettu riipus.

Noita on kiva tehdä, kun on aikaa. Toisaalta, hermoja säästää, kun muistaa helpommin, mihin mikäkin tikku liittyy. Muistitikkujakin alkaa olla useampia, koska varmuuskopiot on aina hyvä olla olemassa! Kuvista suurin osa on ollut tähän asti vain koneella, mikä on ollut aika tyhmänrohkeaa...