Erikokoisia ja erimuotoisia lahjakasseja ja -pusseja syntyi kaappien syvyyksien löydöistä. Uhmasin pilvistä säätä -jota on nyt riittänyt- ja kuvasin kaikesta huolimatta valmiin rivistön, jonka olin ajatellut tyrkätä naton matkaan tänään. Hän oli kuitenkin ehtinyt lähteä mummolasta ennen meidän saapumistamme ja pussukat palasivat takaisin meille. Tietysti voisin odottaa aurinkoista päivää valokuvaukseen, mutta voi olla, että joutuisin odottamaan pitkään.

  

Kaikenlaiset säihkyvät kankaanpalat käyvät tähän mainiosti. Beige kankaanpala on taidettu löytää jossain 'muovikassillinen 5 €'- laarista, mutta tummansinisellä on jo historiaakin. Se on ostettu aikanaan ihan sitä varten, että sain sieviä purkin kannen päällisiä joululahjoiksi menevien piparipurkkien koristeeksi ja palakorista sekin. Historia tässä tulee siitä, että kangasta leikatessani muistin myyjän luulleen minun tekevän masulleni sopivaa pikkujouluvaatetta. Tuota noin... olen ollut kerran mahakas ennen joulua ja siitä on jo neljätoista vuotta! Olen siis säilyttänyt tuota kaapissa ensin muutaman vuoden ja sitten muuttanutkin sen kanssa omakotitaloon. Täällä siitä on tehty juhlapuku vanhalle nukelleni, kun se siirtyi esikoisen leikkikaluksi tänne meille. Ja lopun aikaa se on odottanut kaapissa tullakseen ommelluksi. Taisi olla jo aikakin! Oikealla puolella samasta kankaasta cd-kassi (mitat 15x18 cm), johon mahtuu myös vähän pakusmpi äänikirja tms.

             

Seuraavaksi tyynyliinan kokoinen puuvillakankainen lahjapussukka, jonka vetoketju on vanhasta talvitakista ja vetoketjun vedin on vanulla täytetty lehdykkä. Piirtelin sen suoraan kankaalle ja varsi oli hieman liian ohut, joten se piti ommella oikealta puolelta käsin. Tämän pussin avaaminen ja sulkeminen onnistuu aika pieneltäkin lapselta.

                  

Päällystin jossain vaiheessa vanhat rahit uudelleen, ja koska kangas oli tukevaa ja mielestäni nurjalta puolelta paremman näköistä kuin päältä ja kulunut vain istuinosasta, laitoin purkukankaat pesukoneeseen. Sivukappaleista sai neljä pientä tukevaa kassia (24x35 cm) ja kahvoihin on käytetty istuinosien parhaat palat.

Sitten totesin, etten kehtaa antaa noita rahikankaista tehtyjä kasseja kellekään: ne olivat samassa pinossa lapsuudenkodista tuotujen lakanoiden kanssa, jotka nekin on pesty pariin kertaan ennen kaappiin laittoa, mutta ommellessa huomasin, että rahikankaat haisivat oudolta (=homeelta?). Paiskasin kassit pesukoneeseen 90 asteen ohjelmaan. Hyvä uutinen on se, että kassit eivät enää haise, mutta huono on se, että punainen väri värjäsi kuvissa näkyvät vaaleat alueet ruskeiksi. Hyvä on sitten: nyt minulla on neljä vähän vähemmän kaunista kassia, mutta ainakaan ne eivät haise...

Muokkaus seuraavana aamuna: Unohdin mainita, että ne  'rahikankaiset' pussit eivät olleet menossa natolle, vaan ihan omaan käyttöön. Tältä ne näyttivät kuivuttuaan:

        

Kovin on haalistuneet sävyt!