Pakkasen vuoksi piti joulun tienoolla ryhtyä pikaisesti vähän epätoivoisiin tekoihin. Koira tarvitsi asun, jossa se tarkenee käydä ulkona. Keskikokoinen villakoiravanhuksemme on elänyt suurimman osan elämästään maalla, missä se pakkasella on päästetty ovesta ulos ja kahden minuutin päästä takaisin sisään, sillä 'koirathan ei vaatteita käytä'. Ja koira itse on ihan samaa mieltä. 

Tavallisesti Sir Hömppä käyttää eräänlaista fleecevuoritettua liiviä, mutta se ei tänä talvena riittänyt. Tarvittiin pikaista apua. Ainut ohje, jonka pimeänä pakkasiltana löysin, oli tarkoitettu vinttikoiralle! Pöydällä lojuneista muutamasta 1990-luvun käsityölehdestä, jotka olivat matkalla keräykseen, ehti olla vielä jotain hyötyä. Lyhensin kaavasta lahkeita melkein 10 cm ja kavensin vartalokappaletta. Materiaalina vanha fleecepaita ja maastokuvioisen fleecen jämäkappaleet. Alkuperäisessä ohjeessa oli vetoketju, mitä en missään tapauksessa uskaltanut haalariin laittaa. Haalari puettiin koiran ylle aamulla ja lahkeita piti kääntää vieläkin, vaikka olin muka mitannut koiran jalkojen mitan. Myös vartalokappale oli liian löysä. Kiinnitys tehtiin kolmella hakaneulalla (Noloa, myönnän, mutta koira oli saatava ulos).

                  

                    'Onks mun pakko, jos mä en haluu?'

Koko ajan oli oletus, ettei haalaria tarvita kuin ehkä vielä kerran. Tarranauhoja ei ole siis ommeltu paikalle vieläkään, mutta nyt menen leikkaamaan ne valmiiksi huomista ompelua varten.  Ja nyt sitten pakkanenkin laskee.