Hopeakurssille mennessä tiesin teoriassa, miten juottaminen tehdään, mutta en ollut koskaan kokeillut sitä itse. Muiden keskittyessä toinen toistaan upeampiin ketjuihin, minä väänsin pehmää hopealankaa välillä jigin kanssa ja välillä ihan villisti ja vapaasti, eikä lopputuloksesta tosiaankaan tarvitse miettiä, että kumpaakohan tekniikkaa sitä on käytetty.

Juotoksista tuli aika lailla sellaisia kuin olin arvellut ensimmäisten juotosten olevankin: hieman muhkuraisia ja epätasaisia, mutta vain yksi juotos aukesi.

Tytär sai syntymäpäivälahjaksi sydänriipuksen ketjuineen. Sydän on pyöreää 1,2mm:n lankaa ja juottamisen jälkeen sitä on taottu tuolta kaarien kohdilta. Sydän on muotoiltu vääntämällä langasta ensin silmukka ja taivuttamalla lankaa silmukan molemmilta puolilta kynän ympärille kaareksi ja niiden langanpäät taivutettiin edelleen yhteen.

               

Tein vielä pari pienempää sydäntä ja kaksi pikkukukkaa samalla 'otetaan lankaa ja väännetään' -metodilla. Toinen pikkukukka kyllä oli sitten se, jonka juotos ei pitänyt. Ja näissä kuvissa näkyy se, että juotokset eivät ole ihan siisteimpiä mahdollisia!

     

Vasemmalla puolella paremmat puolet ja oikealla pahemmat puolet katsojaan päin. Saa nähdä, mitä noista vielä tulee. Tein myös parit korvakorut, mutta niitä en ole vielä kuvannut.

Jigillä tein isoja, noin 4cm halkaisiljaltaan olevia kukkia riipuksiksi. Yhden juotos on sellainen, että se olisi varmaan kannattanut murtaa ja tehdää uudelleen, mutta ajattelin peittää sen jotenkin.

                              

Käytin peittämiseen lasihelmiä, jotka on ohuella hopealangalla kieputettu paikalleen ja lisäsin vielä toisen helmiryppään toiseen kohtaan 'tasapainottamaan' vaikutelmaa. Tuo korupohja on jäämässä itselle, mutta en pidä siitä tuollaisena ja jotenkin noista leviävistä helmiryppäistä tulee mieleen syöpä (sytomyssykeräyksestä lukemisen jälkeen). Taitaa mennä purkuun ja uudelleen mietintään. Eipä noista kahdesta muustakaan ole vielä sellaista täydellistä ideaa tullut.

Aikaisemmin esitelty riipus on tehty kolmena eri kerroksena.

                           

Punainen kerros tehdään ensin: keskikokoinen helmi (n. 6mm), kolme pientä putkihelmeä (á 2mm), iso helmi (n.10 mm) ja kolme pientä putkihelmeä, jonka jälkeen neula pujotetaan taas keskikokoisesta helmestä läpi. Tämä toistetaan vielä viisi kertaa. Sitten pujotetaan neula putkihelmien ja yhden ison helmen läpi niin, että päästään seuraavaan kerrokseen.

Vihreä kerros tehdään pujottamalla lankaan keskikokoinen helmi ja viemällä lanka sitten seuraavan ison helmen läpi. Kierroksen lopuksi lanka viedään kierroksen ensimmäisenä lisätyn keskikokoisen helmen läpi

Turkoosi kerros on viimeinen ja siinä lankaan pujotetaan 7 putkihelmeä ja viedään lanka edellisellä kierroksella lisätyn keskikokoisen helmen läpi. Lopuksi lankaa kannattaa kuljettaa useita kertoja riipuksen helmien reikien läpi, siten saa riipuksesta tukevamman. Ja päättely on minulle vähän hankalaa. Jätän aloituslanganpätkän n. 10 cm mittaiseksi ja pujotan neulassa olevan langan lopuksi sen viereen , solmin umpisolmuun, katkaisen langan ja tipautan pisaran pikaliimaa päälle. 

Ja jos ei onnistu, ei vika välttämättä ole tekijässä: riipuksissa helmien keskinäisillä kokosuhteilla on hirmuisen suuri merkitys. En oikeasti tiedä noiden ruskeiden ja kermanväristen helmien täsmällistä kokoa, joten ne ovat vain arvioita.