Ensimmäisistä hopeajuotoksista on tehty riipukset. Itse asiassa ne olivat jo kansalaisopiston näyttelyssä aikaisemmassa asussa, mutta koska en ollut niihin tyytyväinen, piti vähän purkaa ja rakentaa lisää.

                   

                 

                 

Nykersin nuo kaksi ylintä eilen illalla kurkkutautisena valmiiksi. Koko päivä oli mennyt lähinnä potiessa, eikä mihinkään oikein jaksanut keskittyä. Nyt ollaan siirtymässä äänialassa kohtalokkaaksi altoksi ja huomispäivänä töissä saatta tulla eteen siirtyminen keuhkotautiseksi, mutta muuten äänettömäksi yhtiökumppaniksi.

Meitä on kolme siskosta, joten jokaiselle on oma riipus. Tai jokaisen perheelle on oma, sillä tyttäriäkin kaikilta löytyy.  Alimmaisessa on pelkkiä fasettihiottuja lasihelmiä, ylimmässä savunväristen fasettihelmien kaverina on hopeahelmiä ja  keskimmäisessä mustien fasettihelmien kanssa hopeisia kiinnityshelmiä. Tuo keskimmäinen koru nyt epäilyttää... pitäisiköhän helmet vielä purkaa ja sommitella uudelleen? Lähikuvassa näyttää aika rujolta, eikä sommittelu ole oikein linjassa. Juu, tytär taisikin taas tällä viikolla tituleerata minua perfektionistiksi :)