Blogit ovat täynnä toinen toistaan upeamman näköisiä itse tehtyjä luomuksia. Minun kaikki tuotokseni eivät ole priimaa. Keittiön välittömässä yhteydessä oleva ompelunurkkaus pitäisi lailla kieltää. Tai kieltää ainakin minulta sen käyttäminen ruuanvalmistuksen aikana. Tai sitten saada minut tajuamaan, että ruuanvalmistuksen aikana ei kosketa ompelukoneeseen, sillä yhtään sukkaa tms. en vielä ole ruuanlaiton yhteydessä onnistunut pilaamaan.

Tarkoituksena oli tehdä jakuntapainen collegekankaasta. Sellainen fleecetakkia parempi versio, mutta bleisereitä arkisempi. Ja pyh! Tai siis: tulihan siitä flecetakkia parempi, mutta ei ihan sellainen kuin piti.

 

Vasemmalla mallikuva (SK7007/6-7) ja oikealla se lopputulos. Halusin siistin collegetakin, jota voisi käyttää töissä. Leikkasin pellavajakun kaavat ja ompelin sitä kevättalvella suunnilleen sauman kerrallaan työpäivän jälkeen. Muistan vieläkin, kuinka perunoiden kiehumaan laittamisen jälkeen aloin neulata palasia yhteen. Alavarat sopivat hienosti... Paitsi että ompelin ulkoreunan paikalle alavaran ja ulkoreunan alavara jäi ompelematta ( siis ompelin molemmat pikkuretureunat yhteen takareunan kanssa ja sitten koko komeuden etukappaleiden ja takakappaleen reunaan). Eihän siinä muuten mitään, mutta surautin saumurilla suoraan etu-ja takappaleiden alavarat paikalleen ja ihmettelin, miksi ne olivat olleet vähän ylipitkät. Jee, napituskaitaleelle ei jäänyt tilaa ja kangas oli lähes loppu!

Seurasi pari kuukautta hiljaiseloa. Töissä oli niin kiire, ettei ompelulle ollut liiemmälti aikaa ja ompelunurkkaan katsominenkin harmitti. Jossain vaiheessa päätin yrittää jotain luovaa ratkaisua. Uutta napituskaitaletta ei olisi mahdollista tehdä -ei ainakaan samasta kankaasta eikä kaapeista löytynyt mitään lähimainkaan samanaista.

Jos kerran militaristitakit ovat suosittuja juuri nyt, täytyy yrittää käyttää tilaisuutta hyväkseen. Tein viisi tamppia ja ompelin ne takkiin nappien kera. Tampeista tuli vajaat pari senttiä liian pitkiä, joten takki on vähän löysä. Oikeasti niitä pitäisi siis vähän lyhentää ja ne pitäisi ryhmitellä uudelleen, koska ne näyttävät vähän harvoilta ja kangasta olisi vielä ehkä kahteen tamppiin. Mutta nyt on puhti loppu, enkä jaksaisi enää pakertaa mokoman virheen parissa, Saa nähdä, vieläkö menee pari kuukautta ennenkuin saan aikaikseksi ryhtyä vielä uusiin muutoksiin ja sitten vielä sekin haluanko enää käyttää vaatetta, josta tulee ensimmäisenä mieleen pikaisesti tehdyt typeryydet. Mokaaminen on kuulema iloinen asia, mutta yleensä sanontaa käytetäänkin muiden mokista eikä omista.