Nato oli saanut häälahjaksi pari käsipyyhettä, joiden mallin mukaan hän pyysi heinäkuussa minua tekemään itselleen joululahjan. Yövyimme heidän talossaan lakkareissulla, vaikka talonväki ei ollut kotona ja naton ohjeistamana katsoin tarkemmin keittiönkaapin ovenkahvassa roikkuvaa pientä pyyhettä.  Piirsin kahvan ympärille tulevan osan kaavan tyhjän pikapuuropaketin kylkeen, kun en kehdannut ruveta kaivelemaan toisten laatikoista paperia ja leikkasin sen irti. 'Hyvä idea!' riemastuin, 'Ja ainakin ehdin tehdä ne hyvissä ajoin.'

Kotona laitoin kaavan talteen -ja sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Ja sitten unohtui koko asia. Vähän ennen joulua etsin vielä kaavaa, mutta en löytänyt ja nato jäi ilman pyyhkeitään. Nyt tammikuussa yritin piirrellä muistista jotain samantapaista kuin alkuperäisten pyyhkeiden ripustussysteemi. Vanha froteepyyhe sai Dylonilla uuden värin ja valkoinen kangas on vanhasta tyynyliinasta. Jokaisessa n. 30x50 cm:n pyyhkeessä on erilainen nappi, sillä sinisten nappien valikoimani on aika pieni.

                    

Tällaiseen yltää pyyhkimään kätensä vähän lyhyempikin keittiöapulainen - ja vaikka joku erehtyisi pyyhkimään siihen nenänsäkin, on vielä muutama pyyhe varalla. Dylonin väri on aiemmin ollut niin kestävää, ettei se ole värjännyt viereisiä kankaita. Toivottavasti tummansinisellä tehty tikkaus pitää myös värinsä.

                   

Lähikuvasta näkee ripustuslenkin idean ja sen, että ihan suoraan ei ole ommel mennyt. Nyt ei siis tarvinnut valittaa kuvan laadusta, vaan kuvattavan laadusta. Ei tässä mitenkään kriittisiä olla, valittamisen määrä vain taitaa olla vakio :D