Jossain vaiheessa rantasaunan kehikon pystytystä sain mielestäni kuningasidean: sitten kun hirren pintaan pitää vedellä puunsuojaa, voi samalla keitellä sieniä ja värjäillä lankaa. Siellärannalla sienenhajun ei pitäisi haitata ketään. Eilen sitten menimme miehen kanssa puhdistamaan seiniä ja sivelemään väritöntä pohjustetta. Kahdeksasta tiilestä mies väsäsi minulle keittotilan tuulen suunnan mukaan siten, ettei haju kantaudu rantasaunalle (tosin niissä liuotekatkuissa ei hajua ehkä olisi huomannutkaan). Tulelle asetettiin Gigantista hankittu 16 litran rapukattila, vettä hain järvestä ja sitten vain keittelemään. Langanvärjäysalue oli kuin lavaste Kaurismäen filmistä. Paikalla vain pakolliset varusteet, lämpömittari muovipussissa taustalla ja aluna & viinikivi oli valmiiksi punnittu pieneen purkkiin.

            

Viimevuotisia verihelttaseitikkejä oli kuivattuna reilut 10 g ja arvelin saavani vaaleaa oranssia. Ei aivan... Minun mielestäni lanka on pikkupossun punaista, mikä on sinänsä huvittavaa, sillä vaaleanpunainen on lähestulkoon ainoa väri, josta en pidä. Järvivedessä oli ilmeisesti mukana jokin salainen komponentti X, joka vaikutti väriin.

 

 

                    

Hmm, tuollaista lankaa on nyt siis 400g. Ainakin osa siitä saa vielä kahvikylvyn. Ehkä jo tänään, jos illalla ei sada ja rantasaunan pintaan pääsee vetelemään kuultavaa puunsuojaa. Se homma ei kyllä värjätessä kovin nopeasti edisty, sillä kyttään kelloa ja kattilaa, tulta kattilan alla ja liemen lämpötilaa. Käytännössä siis pidän tauon joka kymmenen minuutin välein ja kipaisen' nuotiolle'.

En ole lainkaan varma värisävyn oikeellisuudesta näytöllä. Kameran näytöllä sävy on oikea, mutta ainakin ylemmmät lankakuvat tuntuvat uudelta näytöltä katsoessa kovin punaiselta.