Valitettavasti pidän tallessa paljon kaikenlaista. Yleensä lähinnä siksi, että siitä voisi vielä tehdä jotain. Kankaanloppuja vanhoista projekteista on kaapissa vaikka kuinka, eikä tälläkään kertaa saatu kuin yksi kankaanpala kokonaan loppuun. Ongelmahan syntyy siitä, ettei sitä kangasta yleensä kuitenkaan ole niin paljon, että siita voisi tehdä sitä mitä haluaisi.

Lasten serkkutytöllä olisi käyttöä 116 cm housuille. Musta collegekangas kaapissa oli pojalle tehdyn hupparin jämiä ja aloin sovitella SK:n 11-12/2009 samettitrikoohousujen kaavoja kankaalle. Takakappaleen sai vielä leikattua kaksinkertaisesta kankaasta, mutta etukappaleita ei. Ne piti leikata erikseen ja toista lahjetta piti jatkaa, kun kangas ei riittänyt.

   

Kuvassa vasemmalla ongelma ja oikealla sen ratkaisu eli kun kankaan pituus ei aivan riittänyt, leikkasin kaarevan palan kaavasta ja leikkasin puuttuvan palasen toisaalta. Palanen kiinni, tikkaukset kaksoisneulalla ja muutama silittämällä kiinnitettävästä kimallekalvosta leikattu kukka koristeeksi. Niistä tuli ihan käyttökelpoiset housut ja samalla kaapista hävisi yksi kankaanloppu.

     

Toisesta kankaanlopusta tein kuopukselle T-paidan, johon samaisesta kimallekalvosta leikkasin perhosen. Se lisäsi T-paidan vetovoimaa kummasti ja kun tiedän, että se oikeasti kestää nurinpäin 40 asteen pesun ja silityksen, niin olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka ihan kaikkea kangasta en saanutkaan kulutettua.

                                  

T-paita on myös SK:sta, numeroa en muista, mutta alkuperäinen paitamalli oli pitkähihainen. Aika väljä paitamalli, tätä olisi kannattanut sovittaa, eikä vain leikata ja ommella. Taisin vähän innostua liikaa tuosta kankaiden vähentämisestä :D