Joskus sitä tulee ihmetelleeksi, miten suuriin ihmeisiin lapset ajattelevatkaan vanhempien pystyvän. Niin kuin eilen, kun 15 v. esikoinen noin klo 18 illalla havahtui toteamaan, ettei hänellä itse asiassa olekaan joulujuhlaan täksi aamuksi mitään sopivaa päällepantavaa. Hän ei halunnut hametta (siksi rippimekko oli pois suljettu vaihtoehto), vaan farkut ja niiden kaveriksi jonkun yläosan. Minun suunnitelmani eilisillaksi sisälsi kaikessa rauhassa tapahtuvaa taatelikakun ja porkkanalaatikon tekoa, mutta lopulta kiharsin hiuksia, kyttäsin paistuvaa kakkua ja ompelin. Toppi valmistui vasta joskus yhdentoista aikoihin illalla ja porkkanalaatikon valmistus sai odottaa tähän päivään.

Tyhjästä on vaikea nyhjäistä ja olinkin sitä mieltä, ettei minulla ole mitään, mistä saisi nopeasti jotain juhlaan sopivaa. Ärsytti, kun muutakin tekemistä olisi ollut. Palanen samba-trikoota kuitenkin löytyi ja sitä neulasin tytön päälle tuubitopin mittoihin. Pari riekaletta kiinni nauhoiksi ja toisen topin päälle puettava halterneck-toppi oli valmis.

                          

Ei mikään tyrmäävä juhlatoppi, sillä ompelujälki on juuri sellaista kuin nyt nopeasti ilman harsimista ja saumuria (juniori oli jo nukkumassa, joten koitin ommella 'hiljaa') voi olla. Mutta pysyi koossa tänään vaaditun puolentoista tunnin ajan, huh!

                     

Yhdentoista jälkeen väänsin saman kankaan riekaleista pari erilaista 'myttykukkaa' siltä varalta, että jotain ylimääräistä koristetta tarvitaan. Ei tarvittu, joten myttäsin kukat kaappiin.