Koska minä en biletä, niin tämä ei voi olla bilelaukku. Keikoilla sentään tulee joskus harvakseltaan käytyä, joten olkoon sitten keikkalaukku, sillä 'pienikokoinen laukku epämuodollisiin tilaisuuksiin' kuulostaa ihan turhan viralliselta. Aineksina miehen vanhojen farkkujen takaosa ja vetoketju, kaverin ryppypuuvillapaita, vanha kameranhihna, pari jostain purettua D-lenkkiä ja metallisydän. Metallisydän ja nahkanyöri, johon se on ripustettu, ovat laukun ainoat uudet osat.

                

Sataneesta lumesta puhdistettu lumiakka esittelee laukkua. Leikkasin takataskut irti housuista noin 3cm saumanvaralla ja ompelin sauman taskujen muotoon. Sitten piti ottaa kulmista vähän sisään, että taskujen kulmikas muoto säilyy.

                  

Sisällä on avainrengas. Vuori on tarkoituksella valkoinen, koska hämärässä on ikävä etsiä tavaroita edes pienen mustan laukun mustasta sisäosasta. Jos laukkua haluaa joskus käyttää pussukkana, sekin onnistuu, koska tuo kameranhihna on irrotettava ja myös rannelenkki (sekin vanhasta kamerasta) löytyy.

                                    

Ajattelin ensin, että tuo rannelenkki olisi käytännöllinen, mutta taidan sittenkin pitää enemmän kunnon hihnasta. Laukku siirtyy kaappiin odottamaan keväämmällä olevaa Nightwishin keikkaa, sillä tähän laukkuun ei äiti-ihmisen pävittäin kuljettelemat tavarat mahdu.