Mies lähti muutaman päivän työreissulle ulkomaille ennen joulua ja minä ryntäsin lankakauppaan. Olin yrittänyt löytää jo valmiiksi ohjeen sellaisen pipoon, josta olisin voinut olettaa hänen pitävän, mutta sellaista ei tullut vastaan lehdistä eikä netistä. Tarkoituksena oli tehdä varsinainen pakkaspipo. Ostin muutaman kerän Dropsin Merino extra fine-lankaa ja palasin kotiin suunnittelemaan. Otin hyllystä (taas!) Haaviston 'Sata kansanomaista kuviokudinmallia' ja päädyin malliin nro 35 vähän sovellettuna. Mallikerran leveys on 10 silmukkaa, joten kokonaissilmukkamääräksi tuli 140. Aluksi neuloin 1o1n-joustinta 6,5 cm ja aloitin sitten kirjoneuleen.  Kolmen mallikerran neulomisen jälkeen kirjoneuleen korkeus oli vain 6 cm, joten jouduin neulomaan muutaman kierroksen sileää ennen joustinneuleen kiinnittämistä neulomalla nurjalle puolelle. Ja vaikka olin ajatellut, että tekisin sileän neuleen ruskealla, päätinkin tehdä sen vihreäksi, mikä tarkoitti sitä, että lanka loppui ja mies ehti tulla reissusta kotiin ennen pipon valmistumista. Sitten alkoi salaneulominen! Ja se oli kamalaa. Lapset tiesivät kyllä, että teen isälle pipoa, mutta se tietenkin piti pitää häneltä piilossa. Lisäksi neuloin samaan aikaan esikoisen neuleliiviä, josta mies tiesi, mutta joka piti pitää tytöltä piilossa. Pipon takaosa on tehty lyhennetyillä kerroksilla pari senttiä etuosaa pidemmäksi. Kavennukset on aloitettu 16 cm:n korkeudella ja pipon kokonaiskorkeus on 20,5 cm.

Lanka oli pettymys, sillä ainakin tummanruskea lanka nyppyyntyi jo neulomisen aikana. Hannunpäivänä metsässä kävelyretkellä napatussa kuvassa pipo ei ole ihan 'pakkasasennossa' eli ei peitä korvia. Lyhennetyn kierroksen kääntymiskohta näkyy kuvassa kiusallisen selvästi ja kyllä kavennuksissakin olisi vähän parantamisen varaa. Mutta tämä taisi olla ensimmäinen ohjeeton aikuisen pipokokeiluni ja tämä on tarkoitettukin käyttöön, jossa sitä saatetaan esimerkiksi pilkillä vetäistä syvemmälle päähän kalaisilla käsillä.

Nyt olisi siis pakkaspipo, ei puutu kuin pakkaset. Ja lankaa jäi sen verran, että voisi kokeilla vaikka kynsikkäiden tekemistä. Tosin ajattelin välillä nostaa taas ompelukoneen pöydälle, joten saa nähdä edistyvätkö edes jo puikoilla olevat neuleet.