Kauan se kesti, mutta nyt on valmiina pitsineuletakki, jonka langat on itse värjätty lupiinilla, sipulilla ja koiranputkella. Yhdestä langasta en edes muista millä se on värjätty, muistan vain miettineeni tuleekohan sitä koskaan käytettyä. Takista piti tehdä raidallinen, koska näillä kasveilla aikaansaatuja värisävyjä oli vain 150 g kutakin, joten yhtäkään väriä ei ollut mitenkään reilusti. Keskivihreällä 'lupiininvihreällä' tein paksuimmat raidat, joiden langan riittävyyttä sai jännittää loppuun asti. Takki painaa vain 245g ja kaikkia muita, paitsi keskivihreää on vielä jäljellä.
 
                

Mallineule on esiintynyt monessa ohjeessa ja käyttämäni on peräisin Novitan  kevät 2010-lehdestä, jonka mallin nro 63 ruutupiirrosta käytin V-pääntien tekemiseen. Muutoin takki on tehty ilman ohjetta, mistä kyllä aiheutui ongelmia, sillä hihoista tuli hauiksen (!) kohdalta vähän turhan kapeat. Sellaista ei ole vielä sattunutkaan... Epäilen, ettei syy ole runsaassa hiihtämisessä, vaan siitä, että kavensin hihoja, kun pelkäsin keskivihreän langan loppuvan.

Tummanvihreä lanka on värjätty aikanaan paleltuneilla viinirypäleillä ja sen jälkeen koiranputkella ja kalvas vaaleankeltainen on myös koiranputkiväri. Keskivihreä on lupiinin lehdistä ja tummankeltainen sipulin kuorista. Kalvakka vaalean vihreä on se lanka, jonka värin alkuperästä ei enää ole muistikuvia. Kaikki ovat Nalle-lankaa.

Nyt voi hyvällä omallatunnolla alkaa suunnittelemaan uusia värjäyksiä ensi kesäksi. Tai no, oikeasti noita värjättyjä lankoja siellä kaapissa vielä on, niin että täytyisi niitä sieltä vähentää ennen kuin tunkee sinne lisää lankoja! Ajattelin kirjoneuleliiviä, sillä siihen saisi ujutettua useaa väriä, mutta katsotaan missä vaiheessa ajatuksista alkaa oikeasti syntyä jotain.