Anoppi oli aikoja sitten antanut minulle kerän vaaleansinistä Anchorin Baby Soft-lankaa (50g=208m), jotta tekisin siitä natolle pitsiliinan. Kerä tuli kaapista vastaan ja koska en edes muistanut, milloin kerän olen saanut, piti kiireesti ruveta suunnittelemaan liinan virkkausta.

No, ensinnäkään en ole koskaan tainnut virkata pöytäliinaa. Hui! Ja toiseksi: minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, minkä kokoiseen liinaan tuo lankakerä riittää. Marssin kirjastoon ja lainasin tukun Kauneimmat käsityöt -lehtiä ja aloin etsiä. Tavoitteena oli löytää ohje pienehköön, mukavannäköiseen ja kohtuullisen helppoon liinaan. Sopivin ohje löytyi numerosta 2/2009, mutta sen ohjeen mukaista lankaa tarvittiin liinaan 75 g. Koska liinassa oli vain 9 kierrosta, päätin kokeilla kaikesta huolimatta.

Ohje oli piirretty (en tykkää kirjoitetuista ohjeista), mutta se käsitti vain 1/8 ympyrän muotoisesta liinasta ja aluksi meni vähän aikaa ja muutamia 'ei tää voi olla näin' -purkuhetkiä ennen kuin tajusin, että tietyt ohjeessa kerran olevat kohdat piti liinassa toistaa kahdesti. Onneksi ohjeen vieressä oli kuva liinasta ja sitä katsomalla asia valkeni minullekin.

Kun sain liinan valmiiksi, lankaa oli jäljellä vielä tosi paljon. Liina näytti epäilyttävältä mytyltä, mutta kun silitin sen, se alkoi vaikuttaa ihan pöytäliinalta. Punnitsin sen ja koska se painoi vain 20g, päätin tehdä toisen samanlaisen, ettei langanloppu jäisi pyörimään kaappiin ikuisiksi ajoiksi.
      
Liinojen läpimitta on n. 35cm ja ne on tehty 1,75 mm koukulla. Ja lankaa jäi vain se 10g. Ei tämä ollutkaan niin hirveä kokemus kuin olin etukäteen arvellut... mutta ei, en aio seuraavaksi ruveta virkkaamaan sängynpeittoa, vaikka niihinkin ohjeita näkyi olevan. Kunnia niille, jotka jaksavat niin ison urakan tehdä!