Kahdeksanvuotias ihastui serkkutytöltä meille saapuneeseen koon 34 pitsimekkoon, mutta sehän oli tietysti liian suuri. Soitto siskolle varmisti, että saan leikellä mekon riekaleiksi, joten ei muuta kuin töihin.
                                    
Alkuperäisessä  mekossa oli liikaa tilaa melkein joka paikassa, erityisesti tietysti miehustassa, johon oli tehty tilaa rypytyksillä. Purin ensin yläosan vuorin ja päällisen sivusaumat (mustan pitsin mustan ompeleen pistojen löytäminen vaati aika paljon aikaa ja kärsivällisyyttä ...) ja etuosan rypytyksen, mutta pukua ei saanut istumaan, koska etuosassa oli liian paljon kangasta. Leikkasin ylä- ja alaosan irti toisistaan ja ompelin yläosan kokonaan uudestaan ja tein alaosasta hameen.
          
Alkuperäisessä mekossa oli kolme poikittaista pitsiä ja aluksi ajatuksena oli jättää yksi toppiin ja kaksi hameeseen. Topin kohdalla se vain tuntui korostavan neidin notkoselkäisyyden aiheuttamaa mahan esillepyrkimystä, joten otin sen pois ja omasta mielestäni toppi on nyt aavistuksen verran liian lyhyt. Tyttö testasi asua päättäjäisissä ja serkun lakkiaisissa ja tykkäsi siitä. Hame on tehty vyötäröltä sopivaksi  kuminauhan avulla, mutta siinä on säilytetty myös osa mekon piilovetoketjusta, joten todennäköisesti hameen käyttöikä on melko pitkä. Yläosa taas jäänee liian lyhyeksi tämän kesän jälkeen, eikä siinä ole pukemista helpottavaa vetoketjuakaan, joten sen päälle saaminen käy nopeasti vaikeaksi ja sanoinkin siitä jo tytölle. Häntä se ei haitannut, olihan hän saanut kerran pukeutua mustaan pitsiin :)