Joskus viime syksynä kysyin esikoiselta, haluaako hän 3kk:n vaihtoon lähtiessään mukaan villatakin vai huivin. 'Villatakkeja saa kaupastakin, tee mielummin huivi', tuumasi tyttö ja niin aloin miettiä kevyen neulehuivin tekoa. Lankana oli Dropsin Lace (70% alpakkaa + 30% silkkiä, 50g=400m) ja puikot muistaakseni 3 mm.Mallikerraksi valikoitui Wendy J. Johnsonin 'Wendy knits lace' -kirjasta Cranbourne-huivin reunoja kiertävä 12 silmukkaa leveä kuvio.

Ja sitten neulottiin. Välillä vähän kerrallaan, välillä enemmään. Joskus purettiin. Sitten neulottiin taas. Joulu tuli -ja meni. Vuosi vaihtui. Sukkia valmistui, lapasetkin tein ja kaulurin. Ompelukoneellakin huristelin. Ja aina välillä pari kerrosta huivia. Kunnes huivi valmistui vajaa kuukausi ennen tytön lähtöä.

DSC_0011-normal.jpg

Huivin koko on 50x140 cm ja se painaa vain 60g. Piti kokeilla, mahtuuko se tosiaan sormuksen läpi ja kyllähän se ainakin pojan luokkasormuksesta läpi meni! Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt jatkaa vielä 10 cm lisää, mutta olin ajatellut, että huivin on oltava valmiina hyvissä ajoin, koska vähän ennen lähtöpäivää tuskin tulee neulomiseen keskitettyä. Nyt ehdin vielä virkata reunan ympäri kiinteitä silmukoita ja pingottaa huivin kaikessa rauhassa. Ja ainakin se on nyt niin kevyt, ettei sitä ollut vaikea raahata mukaan Uuteen-Seelantiin.