Nato pyysi minua mukaansa etsiessään hääpukua. Hän sovitti liikkeessä kokoa 42 olevaa pukua, josta myyjä sanoi tulevan oikein hyvän vähän pienentämällä. Naton koko oli 36. Liikkeestä ulos tullessa puuskahdin, että 'minäkin osaan tehdä tuollaisen' ja siitähän se sitten lähti. Vuosi oli 2003 ja kaavat tilattiin jostain internetin kautta. Olin raskaana ja ehdin synnyttääkin ennen puvun ja boleron valmistumista. Muistan yhden päivän, jolloin nato kantoi pikkuruista nyyttiä sylissään ja minä ompelin kaasu pohjassa.
Meidän vanhemmat lapsemme toimivat morsiustyttönä ja sulhaspoikana. Tein tyttären mekon ja pörrölangasta lämmittävän pikkuhihaisen takin (oli syksy) ja pojalle tehtiin pikkutakki, jonka päälle pukeminen oli collegepaitoihin tottuneelle pojalle varsinainen kammotus. Kaikkein kamalinta kuulema kuitenkin oli rusetin käyttäminen.