Kun aikanaan jaoimme edesmenneen äitimme koruja kahden siskoni kanssa, emme kukaan tunteneet vetoa valkeaan helminauhaan. Ehei, kukaan meistä ei kaivannut klassista helmikorua. Kukaan meistä ei edes ollut erityisen innostunut helmien hohteesta. Sitten välähti: jospa joskus tekisin siitä jotain jokaiselle meistä! Jotain, jossa helmet olisivat enemmänkin taustalla. Niin nauha muutti meille asumaan ja oli purettuna omassa pikku pussissaan kuukausia.

Keskimmäisen sisaruksen ruskeasävyinen rannekoru lähti uudelle omistajalleen ennen kuin edes älysin ottaa siitä kuvaa.  Mutta vanhimman sisaruksen rannekorusta ja korvakoruista otin aivan ensimmäisen korukuvani. Tarkoitus oli tehdä koru, joka ei jäisi hienouttaan laatikkoon lojumaan.  

861991.jpg

Noin 5 mm makeanveden helmien seurana on 8 mm ametistinvärisiä lasilaattoja ja 5 mm uritettuja lasihelmiä. Lukot ovat rihkamaa, samoin pienet metallihelmet. Voi kuulostaa makeanveden helmien häpäisyltä, mutta on käytännöllistä, koska hopean väri ei sopinut mielestäni tähän koruun mitenkään ja siskoni ei ole herkistynyt. Ja varsinkin, kun kotona ei ollut mitään kullattua tai kultadupleeta silloin, kun innostus iski. Tarkoitus oli pitää äidin helmet käytössä ja todennäköisesti setti päätyykin purettavaksi ja helmet saavat myöhemmin uutta seuraa.

Jossain vaiheessa pitäisi purkaa se rannekoru, jonka tein itselleni. Käytin sitä kerran. Se on muuten ihan kiva, mutta en pidä niistä helmistä... ja lisäksi minä en kykene käyttämään edes hopeisia lukkoja, mutta sen asian voi nykyään ratkaista kotimaisella nettitilauksella (mm. Villihelmellä on kultaduplee-osia ja -lankaa, joka kestää paremmin käyttöä kuin kullattu hopea eli vermeil). Olen kynsin hampain pitänyt kiinni päätöksestäni tilata vain suomalaisista firmoista - joku raja tässäkin hommassa pitää olla!