Pujoteltavien korujen suunnittelu on mukavampaa kuin sitten se itse pujotteluosio, joka voi jossain vaiheessa tuntua puuduttavan tylsältä, mutta on parhaimmillaan varsinaista hermolepoa: vaijeriin menevät kappaleet ovat järjestyksessä ja sitten vain pistellään menemään. Pujottelusuunnittelun innoittamana kaivoin kaikki erilaiset helmet käden ulottuville kaapeista. Tuloksena oli kovasti kesäinen, kreikansininen, kaulakoru. Olen tainnut ikävöidä aurinkoa.

                              

                                                       

Aineksiltaan tämä on kyllä varsinainen sekoitus. Turkoosit pallerot ovat 8 mm:n värjättyä howliittia, välihelmet 4mm turkoosia lasia ja vaaleansinisiä fasettihiottuja lasirondelleja. Lukko on hopeaa, koska se osuu ihoon, mutta kalotit ovat 'epäjaloja', tosin nikkelittömiksi mainittuja. Muutama howliitti jäi vielä jaljelle ja halusin laittaa ne tiettyihin pyöreisiin hopearenkaisiin. Helmissä oli liian pieni reikä, eikä niiden pujottaminen onnistunut. Kieputtamalla kiinnitettynä ne näyttivät kuuluvan ihan johonkin muualle kuin juuri tehdyn kaulakorun kaveriksi. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että mahtuukohan mikään isompi helmi niihin renkaisiin?

                     

Mikään 6 mm:n kivihelmi ei mahtunut, 8 millisistä puhumattakaan. Lopulta löytyi 5x8 mm:n kiinalaiset kristallirondellit, jotka mahtuivat 2,5 cm läpimitaltaan oleviin hopearinkuloihin. Välissä hopeiset kiinnityshelmet, joita ei ole puristettu kiinni. No, tulipahan tehtyä tuollaiset. Ei kyllä ihan sellaiset kuin oli tarkoitus...  . Kaulakoruun olisin nimenomaan halunnut 'rinkulamaiset korvakorut', mutta täytyy myöhemmin koittaa vääntää ohuemmasta hopeasta itse vaikka pisaran muoto ja kokeilla sitä.