Kata ihmetteli kommentissaan tädin asuinpaikkaa, kun rypäleetkin kasvavat täällä. Tänä aamuna Zilga- lajikkeen viiniköynös näytti räntäsateessa salamavalon kera kuvattuna tältä:

                      2027826.jpg

Pienenä halusin, että minulla olisi isona oma viiniköynös, sillä rypäleet ovat hyviä ja kun aikanaan ostimme oman talon, aloin etsiä lajiketta, joka pysyisi edes hengissä. Zilgan on luvattu kestävän yli 30 asteen pakkasen ja sen se on peittämättä kestänytkin. Muistan vain itse olleeni pimeänä talviaamuna aivan varma, että köynöksemme on mennyttä, kun pakkasta on ollut 34 astetta. Sen sijaan kevätaurinkoa se ei kestä eli talon päätyyn ilmestyy ruskea säkkikangas ensimmäisten auringonsäteiden myötä. Ja joka kevät ihmettelen, että nytkö se sitten kuoli, sillä lehdet puhkeavat suomalaisiin kasveihin verrattuna myöhään. Kuusi vuotta sitten istutettu köynös on viettänyt yhden kesän muovisaavissa turvassa remontilta, mutta on nyt saanut olla rauhassa viisi vuotta ja alkaa vaikuttaa siltä, että voisi jopa kasvaa vielä isommaksi. Elättelen siis yhä toiveita, että voisin syödä niitä rypäleitä...

Sitä odotellessa otin talteen loputkin minikokoiset, paleltuneet rypäleet ja kaveriksi vähän marja-aroniaa ja keittelin taas illalla lankoja. Kyseessä oli jopa pienimuotoinen 'tieteellinen' koe, sillä ensimmäistä kertaa kattilassa oli mukana puhdasta villalankaa. Sekoitelankahan ei värjäydy niin hyvin kuin villalanka.

               2027827.jpg

Violetilta näyttävä lanka on Nalle-lankaa ja tuo harmaampi on villalankaa. Ei läheskään niin hyvä tulos kuin viimeksi, mutta rypäleitä ei ollut kovin paljon jäljellä, joten ei niistä paljon väriäkään irronnut. Nyt on pihasta käytetty kaikki näppärästi värjäykseen käytettävissä oleva. Jatkan yhä sipulinkuorien keräämistä, jotta voisin kokeilla keltaisen värin aikaansaamista, vaikka lankojen suhteen aletaan olla siinä tilanteessa, että pitäisi ruveta tekemäänkin niistä jotain, eikä vain värjäillä.