Rapsahdus. Kloks, tömps.

-'Moi. Mulla on X:n farkut ja kolme euroa rahaa. Se haluaa samanlaisen hameen kuin mulla.'

-'TÄH??? Ja mikä ihmeen kolme euroa?!'

-'No etkös sä sanonut, että se helmakangas oli maksanut kolme euroa?'

-'Se oli palakorista, eikä mulla sitä enää ole. Sehän meni kaikki siihen sun hameeseen...'

Ja keskustelu jatkui. Kävi ilmi, että kun X oli ihastellut hametta ja minä olin tyttärelle todennut, ettei se nyt niin vaikea ole tehdä, tytöille oli syntynyt mielikuva, että äkkiäkös minä sellaisen pyöräytän. Äidille meinasi iskeä stressi. Seuraavaksi oli ollut tarkoitus tehdä tyttärelle muutama hihaton T-paita/toppi, mutta koska koneissa oli mustat langat ja löysin sittenkin yhden pienen, mustan kankaanpalan,  ryhdyin hommiin.

                        

-'Kuule, X on melkein päätä lyhyempi kuin minä. Toi on sille ihan liian pitkä. Voiko sitä lyhentää?'

Surautin lopulta saumurilla helmasta pois ehkä seitsemän senttiä, eikä helma enää ollutkaan aivan suora. Olin ajatellut, että tyttö veisi hameen saajalleen samana iltana, mutta vastalaskoksien väkertämisessä oli mennyt paljon aikaa ja muutakin piti vielä illalla ehtiä tehdä. Hame jäi yöksi meille ja helma jäi epätasaiseksi. Tyttö lohdutti, ettei sitä helmaa kuitenkaan kukaan muu huomaa kuin minä. Jaa-jaa, toivottavasti X kehtaa käyttää tuota!