Olen jo kokeillut muutamaa mallia Eeva Haaviston 'Sata kansanomaista kuviokudinmallia' -kirjasta ja kun seitsemänvuotiaan kanssa tuli puhe lapasista, ehdotin perhoslapasia (malli 95). Kirjan ohje oli 60 silmukalle ja jo resorista tuli niin iso, että purin ja kokeilin 50 silmukalla. Vieläkin Nalle-lankainen 1o1n-varsi oli liian löysä 3mm:n puikoilla tehtynä, joten purin vielä kerran ja tein varren sitten 2,5 mm:n puikoilla. Sitten pitkin keksiä miten saada kuvio täsmäämään tämän uuden silmukkaluvun kanssa ja lopulta jouduin piirtämään koko jutun uudestaan ja taustakuvioltaan erilaisena. Alkuperäisestä mallista jäivät jäljelle vain eri suuntiin lentelevät perhoset.

   

                   

Violetista villalangasta tyttärellä on myös pipo. Violettia oli jäljellä enää pieni noin 40 g kerä, mutta se riitti. Kämmenosan vinoneliöt ylettyvät kämmenselän puolelle sen verran, että jokainen vinoneliö tuli kokonaiseksi. Siitä syntyivät kämmenselkää reunustavat sahalaitakuviot. Langanjuoksuja piti perhosia tehdessä yrittää saada kuriin kiertämällä langat toistensa ympäri aina 3 silmukan välein. Se hidasti neulomista samoin kuin se, että jokainen kerros oli aina erilainen. Aloin jo epäillä, että lumet ehtivät sulaa ennen kuin lapaset ovat valmiit. No, näillä pakkasilla sitä ei sentään ehtinyt tapahtua. Jospa pakkanen laskisi sen verran, että uskallan päästää tytön kouluun ilman rukkasia, vain lapaset kädessä.