Tyttären rippimekon etsintä ei tuottanut tuloksia ja lopulta sovimme, että minä teen sen. Vähän hirvitti: niin kriittistä vaatteen käyttäjää ei olekaan kuin oma teini-ikäinen. Kangastukusta löytyi sopivan väristä violettia sifonkia 2,5m:n poistopala. Lisäksi tilasin metrin violettia satiinia ja metrin vähän eri väristä violettia sifonkia sekä tietysti kolme kappaletta piilovetoketjuja, kun niitä ei voinut tilata vain yhtä.

Kankaiden tultua olin tyttären kanssa ihan samaa mieltä - poistopalan värisävy toi mieleen vanhan ja arvokkaan rouvan, eikä se mielikuva nyt ollut hakusessa. Metrin sifonkipala oli lähinnä tummaa liilaa, eikä sekään tytärtä sytyttänyt. Metrin satiinipala taas oli aivan täydellinen. 'Voiks' sä tehdä tästä mulle mekon?' tyttö kysyi. Vastasin, että on syytä vähän ensin mittailla ja lueskella kangasmenekkejä ennen kuin vastaan.

                         

Tässä vaiheessa voisin mainostaa kuvan lehteä. Se on vuodelta 1997, mutta jos se jossain kirpputorilla tms. tulee vastaan ja olet joskus harkinnut kotelomekon tekemistä, on lehti ostamisen arvoinen. Kokoja on 38-46, malleja 14 erilaista ja mukana on myös hihan kaava, joka käy kaikkiin tavallisiin mekkoihin (ei tietenkään spagettiolkaimisiin). Sieltä löytyi mekko, jonka kangasmenekki oli metrin ja jonka malli oli muunnettavissa halterneckiksi. 

Tavoitteena oli sellainen perusmekko, jossa olisi jokin juju. Kappaleiden leikkaamisen jälkeen ehdotin, että tekisin niskan taakse kiertävät nauhat letittämällä tuppiloista.Tuppiloiden valmis leveys on 1 cm ja letit lähtevät takaa vetoketjun kohdalta kainalon alta etukappaleelle. Oli vaikea saada kangas riittämään ja tuppiloita pitkin jatkaa pienissä pätkissä. Sitä luulisi, että lettiin tarvitaan kolme tuppiloa, mutta nyt kymmenen taisi olla lähempänä totuutta.

     

Valmiin letin leveys oli 2 cm ja kiinniten sen käsin mekkoon. Kaikki jatkokohdat tulivat takakappaleen ja kainaloiden kohdalle, sillä en halunnut olla huolissani siitä, että jokin käsin ommeltu jatkoskohta pettää. Kangas tuli käytettyä niin tarkasti, että tilkkuja pyytäneelle kahdeksanvuotiaalle jäi vain rippeet. Kuvassa viimeiset 10 ja 6 cm pituiset tuppilon pätkät, joita ei enää tarvittu.

Edellisen piilovetoketjun ompelun jälkeen olin ostanut kyseiseen hommaan tarkoitetun erikoispaininjalan ja se kannatti -jos nyt ei taloudelisesti ainakaan heti, niin ainakin se säästi hermoja huomattavasti!  Lisäksi vetoketju on nyt oikeasti piilovetoketju eikä "piilovetoketju". Vetoketju siis takana keskellä. Laitoin noin 20 cm:n rigilene-nauhan pätkät takasivukappaleen molempiin saumoihin, jotta takaosa pysyy paremmin ylhäällä. Ja ompelin helmapäärmeen piilopistoilla käsin, sillä vaikka koneessa on ommel sitäkin varten, en saa päärmeen ompelua riittävän näkymättömäksi.

  

                                 

Ja sitten juhlapäivänä en missään vaiheessa muistanut ottaa sellaisia mekonesittelykuvia! Satiini rypistyy helposti ja se mekossa kyllä näkyy. Tyttö oli tyytyväinen. Ainoa negatiivinen kommentti oli, että mekko olisi voinut olla vyötäröltä vähän istuvampi, mutta' ei se haitannut'. Olin itse sitä mieltä, että mekko ei saa olla mikään nakinkuori ja olin tyytyväinen, kun se kelpasi.

Nyt minulla sitten on 2,5 metrin ja metrin palat sifonkia. Mitähän niistä kokeilisi?