On pimeä, hiljainen ilta. Täysikuu pilkottaa vielä osittain saapuvan saderintaman reunalta. Ilma on kylmä ja tuoksuu märille lehdille. Äkkiä metsän siimeksestä lähestyy outo kulkija vetäen jotain perässään. Hänen lähestyessään kuuluu outoa kahinaa ja mutinaa. Matkanteko etenee hitaasti ja mutkitellen, usein hän myös pysähtyy hetkeksi.

Jep, olen siis saanut tuulihousut valmiiksi! Perässä vedettävä oli tietenkin 10 v. koira, jonka mielestä pimeällä pitäisi olla sisällä lämpimässä nukkumassa ja mutina sitä, kun hoen sille 'Tule, tule!' Ja kahina on tuulihousujen vakiovaruste. Kavensin alkuperäisiä SK:n 5/2008:n tuulihousujen kaavoja lahkeesta niin että se toinen tyypillinen ääni ('flop-fläp') jäi syntymättä. Vetoketjut eivät ole oikein sävy sävyyn, mutta toimivat moitteetta, joten  avaimet pysyvät matkassa mukana. Sivusaumaan ja taskunsuihin laitoin koristeeksi heijastinnauhan ja ripsinauhan risteytystä, joka ei päivänvalollakaan ole ihan kamalaa ja heijastaa ihan hyvin.

                          1989179.jpg    1989180.jpg

Nyt on sitten äidilläkin vuorelliset kurahousut. Vahinko, ettei sattunut kotona olemaan sellaista kuranruskeaa kangasta  : )