2 mm:n rautalankaa, ilmastointiteippiä, vanua ja rikkinäinen sateenvarjo. Siinä ainekset kesäiseen pussikassiin -näin uimakautta odotellessa.

                  

Kahvat on tehty pyörittämällä puutarharautalankaa 1,5 l:n kasarin ympärille kolme kierrosta ja vääntämällä langanpäät tiukasti ristiin. Rinkula irti kasarista ja langanpäiden kohdalle kierros ilmastointiteippiä ja koko kiemuran ympärille kieputin vanusuikaleen. Uloin kerros on satiininauhan tapaista ja se on ommeltu kiinni vanuun sieltä täältä.

 

Sateenvarjon kangas purkaminen irti kehikosta ei ollutkaan ihan helppoa. Keskikohdan irrottaminen vaati pientä väkivaltaa, eikä sakarankärkien katkaisu olisi onnistunut ilman järeitä pihtejä.  Kuusikulmion kärjessä oleva pieni reikä, johon sateenvarjon kehikon huippu oli kiinnitetty, on paikattu pienellä kankaanpalalla. Jokaiseen kuuteen kulmaan on kiinnitetty pieneksi kujaksi samaa satiininauhaa kuin kahvoihinkin ja 3 kulmaa on kiinni kummassakin kahvassa.

Ennen ompelua silitin kankaan silkkilämpötilalla, sillä se oli juuri niin kurtussa kuin nyt vain kokoontaitettavan sateenvarjon kangas voi olla. Jos kulmien väliset taiteosat jättää ulospäin (kuvissa käännetty sisäänpäin), näyttää aivan siltä kuin kantaisi pientä sateenvarjoa. Kuvassa kassin sisällä on kylpypyyhe ja tilaakin vielä on.