1524779.jpg

Käpypitsi eli sukkulapitsi eli frivolité (taitaa ranskaksi tarkoittaa turhuutta) on vanha keksintö. Se on tunnettu ainakin Englannissa jo 1600-luvulla ja on sanottu, että se on keksitty siksi, että naisilla näyttäisi olevan jotain tekemistä keskustellesaan ja samalla on tilaisuus esitellä kauniita käsiä ja siroja liikkeitä.

Ja pah, sanon minä. Tämän 2000-luvun naisen tarttuessa käpyyn on sulokkuus liikeistä kauempana kuin bumerangi mustikkamättäältä! Välillä kulmat ovat kurtussa ja naama mykkyrällä. Sitten päästellään syviä huokauksia ja ihmetellään, miten jokin voikin edetä näin hitaasti. Tähän verrattuna neulakinnastekniikka on tarkoitettu niille, jotka haluavat tuloksia nopeasti. Puhumattakaan purkamisesta! Neulakinnastekniikassa se on hankalaa, mutta sukkulapitsissä on aluksi syytä tarkastaa jokaisen solmun jälkeen, meniko se oikein, koska ohuen langan purkaminen solmuilta vaatii paljon enemmän kärsivällisyyttä kuin niiden solmujen tekeminen.

Kuvan pikkuinen kukka on halkaisijaltaan lähes 4 cm, sillä se on tehty tavallisesta virkkauslangasta. Oikeasti lanka valikoitui sen mukaan, mitä kaapista sattui löytymään sopivan pikkuruinen kerä kansalaisopistoon mukaan otettavaksi. Jotain työteon nopeudesta kertoo se, että kukan tekoon meni aikaa 2 tuntia. Kotona kiinnitin terälehdiksi tilaajalahjana tulleita karneoleja (ainakin luulen niitä karneoleiksi). Poistin vähän aikaa sitten heijastimet laukkua koristamasta ja nyt laitan tuon kukkasen tilalle. Edelliskesäksi tehty helmisudenkorento kun lesi tiehensä kesken kesän.