Vanhempien lasten perhepäivähoitajalta saimme joskus ehkä seitsemän vuotta sitten vanhanaikaisen pulpetin, joka sijoitettiin leikkimökkiin. Se oli lapsille kova juttu -ennen kouluun menoa. Viime kesänä lapset tahtoivat nukkumaan leikkimökkiin vieraineen vuoron perään. Pulpetti ja kaikki muukin piti kantaa ulos, että kaksi patjaa saatiin mahtumaan sisään.

Toisella kerralla kävi sitten niin, että pulpetti unohtui ulos ja ehti saada päälleen 40 mm:n vesisateen. Kansi pullistui hurjasti ja arvelin sen olevan jo mennyttä. Viikkojen kuivattelun jälkeen pullistuma laski ja kun samaan aikaan nuorimmainen valitti, ettei enää mahdu tuoliinsa ja aloin suunnitella pulpetille uutta elämää. Ei siitä tyylihuonekalua tarvitsisi saada, vaan viisivuotiaalle piirustus- ja tavaransäilytyspöytä.

 1907561.jpg1907563.jpg

Kannessa oli oksanreikä ja kannessa otetussa kuvassa yläoikealla kovasti suomalaiskansalliselta perinnekuvalta vaikuttava teräväkärkinen soikio. Tässä ainakin olisi haastetta pidemmäksi aikaa!

Hioin vanhoja lakkoja käsin hiekkapaperin ja hiomatuen kanssa noin puolitoista tuntia. Jossain vaiheessa poika kävi sanomassa, että eikös meillä ole konekin tuota varten. Totesin härvelin olevan mummolassa ja jatkoin hiki päässä hiomista.

Sitten pyyhittiin pölyt pois ja pulpetti siirtyi sisätiloihin, jossa pakkeloin pinnan reiän umpeen kolmessa erässä (reikä oli niin syvä, että tökötti tuskin olisi kuivunut ihan äkkiä) ja välillä taas hiottiin. Lopulta maalasin istuimen ja pulpetin kannen sekä pari muuta osaa kahteen kertaan vanhalla Helmi-kalustemaalinlopulla ja vielä lakkasin kahteen kertaan vesiohenteisella pyökinsävyisellä lakalla (se lakanloppu käytettiin viimeiseen pisaraan). Uskomaton aika meni maalarinteippien strategiseen sijoittamiseen, mutta sittenpä saikin maalailla aika huolettomasti.

                        1907564.jpg

Se näyttää yhä vanhalta pulpetilta, mutta ainakin kansi on vähän tasaisempi kuin ennen