Koska minä en biletä, niin tämä ei voi olla bilelaukku. Keikoilla sentään tulee joskus harvakseltaan käytyä, joten olkoon sitten keikkalaukku, sillä 'pienikokoinen laukku epämuodollisiin tilaisuuksiin' kuulostaa ihan turhan viralliselta. Aineksina miehen vanhojen farkkujen takaosa ja vetoketju, kaverin ryppypuuvillapaita, vanha kameranhihna, pari jostain purettua D-lenkkiä ja metallisydän. Metallisydän ja nahkanyöri, johon se on ripustettu, ovat laukun ainoat uudet osat.

Sataneesta lumesta puhdistettu lumiakka esittelee laukkua. Leikkasin takataskut irti housuista noin 3cm saumanvaralla ja ompelin sauman taskujen muotoon. Sitten piti ottaa kulmista vähän sisään, että taskujen kulmikas muoto säilyy.

Sisällä on avainrengas. Vuori on tarkoituksella valkoinen, koska hämärässä on ikävä etsiä tavaroita edes pienen mustan laukun mustasta sisäosasta. Jos laukkua haluaa joskus käyttää pussukkana, sekin onnistuu, koska tuo kameranhihna on irrotettava ja myös rannelenkki (sekin vanhasta kamerasta) löytyy.

Ajattelin ensin, että tuo rannelenkki olisi käytännöllinen, mutta taidan sittenkin pitää enemmän kunnon hihnasta. Laukku siirtyy kaappiin odottamaan keväämmällä olevaa Nightwishin keikkaa, sillä tähän laukkuun ei äiti-ihmisen pävittäin kuljettelemat tavarat mahdu.

Liian vähän ennen joulua pysähdyin maitokaupassa lehtihyllyn luo ja selasin virolaista Käsityö- lehden tavinumeroa. Silmiin osui sivulta 27 harmaa neule, joka näytti ihan esikoisen tyyliin sopivalta vaattelta. Ososkoriin päätyi siis muutakin kuin maitoa. Kotona aloin suunnitella, miten ehtisin tehdä neuleen ennen joulua esikoiselta salaa. Samaan aikaan oli tekeillä miehen pipo. Juniori tiesi pipon lisäksi muutamia muille meneviä joululahjoja ja ilmoitti, ettei sitten halua enää tietää niitä yhtään lisää, koska pelkää möläyttävänsä asian. Neuletakkia piti siis tehdä salaa lapsilta, mutta mies tiesi siitä.

Jouluaattona neuleesta puuttui nappilistat ja hihat olivat kesken, mutta esittelin sen tytölle kuitenkin. Koko komeus valmistui tammikuun alkupäivinä, mutta sen kuvaaminen on aina jäänyt. Tyttö, neule, minä, kamera ja päivänvalo emme ole olleet samassa paikassa samaan aikaan. Lopulta luovutin, laitoin jo kertaalleen pestyn liivin  -tai siis takkihan se kai on, kun siinä on hihat - sovitusnuken päälle ja nappasin kuvan.

Alkuperäisen ohjeen lanka oli 7 Veljestä, mutta minä käytin vanhaa Katian Glaciar-lankaa (39% asetaattia, 31% akryyliä, 20% puuvillaa, 5% mohairia ja 5% polyamidia, 50g=100m). Ohjeessa mittoja ei annettu sentteinä, vaan puhuttiin vain kerroksista, mikä oli äkkiseltään hankalaa sentteihin tottuneelle. Nappilistan tein ohjeesta poikkeavasti ilman pitsineuletta, kaula-aukon noustinneuleena ja napit ovat 'huolellisesti virkattuja myttyjä'.

Pitsineule oli helppoa. Mallikerran leveys oli 17 silmukkaa ja muoto haettiin lisäämällä ja vähentämällä mallikertojen välissä olevien nurjien silmukoiden määrää. Työ tehtiin kädenteille asti yhtenä kappaleena. Ensin neulottiin vyötäröltä hartioille ja sitten vyötäröltä lantiolle. Sekä tuo nurjien silmukoiden käyttö muotoilussa että osissa neulominen olivat oikein käyttökelpoisia ideoita. Varsinkin tuo pituuden säätäminen on tuolla tavoin hyvin helppoa. Tässä mallissa silmukoiden neulomissuunnan vaihto jää vielä vyön alle, joten sekään ei haittaa. Jotain vastaavaa voisi siis kokeilla jatkossakin.

Sisko lähetti kännykkään kuvan pajunkissoista. Siitä tuli mieleen, että yksi pääsiäisen värinen Marimekon kangas on lojunut vuosia kaapissa, kun en halunnutkaan siitä keittiön verhoja. Kyseessä on Maija Isolan City, josta kaupassa pidin, mutta omaan keittiöön tuotuna se sai minut ajattelemaan tiiliseinää. Ja niin kangas painui pesun jälkeen jonnekin kaapin perukoille.

Sisko sai kauppakassin, johon kuvausta varten piti laittaa rekvisiitaksi postin tuomia kevään merkkejä (ne yleensä tulevat kovilla pakkasilla, mutta tänä vuonna on ollut tarjolla lähinnä lumipyryjä). Meille tein myös kauppakassin ja sitten myös olkalaukun.

Laukku (n. 28 x 21 x10) on vuoritettu ja sen pohjassa on tasku, josta on pujotettu sisään pakkausmuovia tukemaan laukun rakennetta. Sen saa tietysti myös pois sieltä ennen pesua. Ja koska laukussa mielestäni aina pitää olla sisällä vetoketjullinen tasku, tein sellaisenkin ja lisäsin vielä avaimia varten tuollaisen rapulukon nimellä myydyn hakasvempeleen. Oikeassa reunassa näkyvä mytty on se kauppakassi, jota varten tein oman pikku taskun päätyyn. Nyt siis kauppakassi on aina matkassa mukana -siis jos sen on muistanut edellisen käytön jälkeen laittaa paikalleen.

Olkalaukku on aikamoinen väriläiskä! Saa nähdä, tuleeko sitä oikeasti käytettyä...

Mies lähti muutaman päivän työreissulle ulkomaille ennen joulua ja minä ryntäsin lankakauppaan. Olin yrittänyt löytää jo valmiiksi ohjeen sellaisen pipoon, josta olisin voinut olettaa hänen pitävän, mutta sellaista ei tullut vastaan lehdistä eikä netistä. Tarkoituksena oli tehdä varsinainen pakkaspipo. Ostin muutaman kerän Dropsin Merino extra fine-lankaa ja palasin kotiin suunnittelemaan. Otin hyllystä (taas!) Haaviston 'Sata kansanomaista kuviokudinmallia' ja päädyin malliin nro 35 vähän sovellettuna. Mallikerran leveys on 10 silmukkaa, joten kokonaissilmukkamääräksi tuli 140. Aluksi neuloin 1o1n-joustinta 6,5 cm ja aloitin sitten kirjoneuleen.  Kolmen mallikerran neulomisen jälkeen kirjoneuleen korkeus oli vain 6 cm, joten jouduin neulomaan muutaman kierroksen sileää ennen joustinneuleen kiinnittämistä neulomalla nurjalle puolelle. Ja vaikka olin ajatellut, että tekisin sileän neuleen ruskealla, päätinkin tehdä sen vihreäksi, mikä tarkoitti sitä, että lanka loppui ja mies ehti tulla reissusta kotiin ennen pipon valmistumista. Sitten alkoi salaneulominen! Ja se oli kamalaa. Lapset tiesivät kyllä, että teen isälle pipoa, mutta se tietenkin piti pitää häneltä piilossa. Lisäksi neuloin samaan aikaan esikoisen neuleliiviä, josta mies tiesi, mutta joka piti pitää tytöltä piilossa. Pipon takaosa on tehty lyhennetyillä kerroksilla pari senttiä etuosaa pidemmäksi. Kavennukset on aloitettu 16 cm:n korkeudella ja pipon kokonaiskorkeus on 20,5 cm.

Lanka oli pettymys, sillä ainakin tummanruskea lanka nyppyyntyi jo neulomisen aikana. Hannunpäivänä metsässä kävelyretkellä napatussa kuvassa pipo ei ole ihan 'pakkasasennossa' eli ei peitä korvia. Lyhennetyn kierroksen kääntymiskohta näkyy kuvassa kiusallisen selvästi ja kyllä kavennuksissakin olisi vähän parantamisen varaa. Mutta tämä taisi olla ensimmäinen ohjeeton aikuisen pipokokeiluni ja tämä on tarkoitettukin käyttöön, jossa sitä saatetaan esimerkiksi pilkillä vetäistä syvemmälle päähän kalaisilla käsillä.

Nyt olisi siis pakkaspipo, ei puutu kuin pakkaset. Ja lankaa jäi sen verran, että voisi kokeilla vaikka kynsikkäiden tekemistä. Tosin ajattelin välillä nostaa taas ompelukoneen pöydälle, joten saa nähdä edistyvätkö edes jo puikoilla olevat neuleet.

Olen vuodessa kuluttanut liikkumalla kaloreita lähes 67 Fazerin tummasuklaalevyn eli 13,4  suklaakilon verran.  Siis vähän yli 70 000 kcal. En olisi uskonut! Sain viime jouluna lahjaksi (pyytämäni) sykemittarin, joka on ollut päällä kävellessä kirjastoon tai kauppaan, sauvakävelyllä, hiihtäessä ja lenkillä, mutta myös rantasaunan rakentamisessa ja polttopuiden teossa yms. hyötyliikunnassa. Taisin jopa kerran laittaa sen päälle saunaa pestessäni. Minulla ei ole ollut mitään käsitystä kalorinkulutuksesta, eikä asia ole kiinnostanut. Mutta ähäkutti, kakkostyypin diabetes, keksinpäs keinon pitää sinut loitolla vielä ainakin jonkin aikaa!

Kuulun siis riskiryhmään, niinkuin moni muukin. Mies vei minut tänään kauppaan sovittamaan kenkiä, joista tuli joululahjani. Sain 'nastalenkkarit', kun tuo ulkonaliikkumiskeli on ollut aika hankala. Kävin kokeilemassa niitä heti hölkäten pikku lenkin ja hyvin toimivat. Aion pärjätä perimäni kanssa vielä toisenkin vuoden.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Toivottavast paketeistanne paljastuu paljon hyödyllisiä lahjoja! Minä menen nyt syömään pari palaa suklaata...