Modasta 3/2009 löytyi poikittain neulottu pitsijakku, jonka mallineuleeseen ihastuin: siinä oli kolmea eri pitsineuletta vierekkäin. Päätin tehdä niiden mukaan neulepaidan. Se olikin se helppo osio, sitten piti ruveta kokeilemaan ja laskemaan, miten asian saisi käytännössä toteutettua.

Ohjeen lanka oli Katia Brisa (50g=125m, 60% puuvilla, 40% viskoosi), jonka korvasin Lidlin Melisa-langalla, joka sattui kuin tilauksesta olemaan myynnissä juuri kun pähkäilin, että millähän sitä hirviäisi tätä kokeilla. Lanka oli raaka-aineiltaan ja paksuudeltaan Brisaa vastaavaa, puuvillan ja viskoosin määriä en enää muista. Toisella mallitilkulla ja 5 mm:n puikoilla sain saman tiheyden kuin ohjeessa oli mainittu 5,5 puikoille. Sitten laskemaan ja totesin, että etu- ja takakappaleen leveydeksi riittää, kun aloittaa ohjeesta hihaksi tarkoitetulla 79 silmukalla (+2 reunasilmukkaa). Ei ihme, että ohjeneuleen hihat olivat näyttäneet leveiltä!

                                
                                  
Etu- ja takakappaleet ova suoria, joten hihatkin sai tehdä suorana. Ne tosin levenevät ylöspäin ja niissä on vain kahta pitsineuletta. Kaula-aukossa on joustin, muut reunat on huoliteltu rapuvirkkauksella. Lankaa meni 370 grammaa. Kuvaa varten neule on kiskaistu kaapista pikaisesti päälle ja se tuntuu ja näyttää vähän liian lyhyeltä. Neulos kuitenkin tuntuu venyvän päällä ja sille tuleekin päivän mittaan lisää mittaa! Aamulla mini, illalla maksi. Viskoosisekoitelangoilla neuloessa minulle on ennenkin käynyt näin. Leveyssuuntaankin se venyy, mielestäni vähän liikakin. En ole paitaa vielä pessyt ja odottelen vähän pelonsekaisin tuntein miten paljon se mahtaakaan venyä lisää...  Tosin tykkäisin siitä itse pidempänä, mutta mallitilkkua roikottamalla oli vaikea päätellä miten paljon valmis neule venyy oman painonsa vuoksi. Olisi pitänyt tehdä noin 5 cm pidempi paita, niin olisin ollut siihen aamullakin tyytyväinen.